Siinä se nyt on. Versio.
Versio on vähän päälle 17 000 sanaa. Siinä on kymmenen henkilöhahmoa, kaksikymmentäyhdeksän lukua ja satunnainen kasa kohtauksia, joiden lopullisesta sijainnista minulla ei ole vielä tietoakaan. Suurimmasta osasta luvuista on kirjoitettuna jonkinlainen alustava versio, kun taas osa koostuu vain muistiinpanoista ja irrallisista huomautuksista. Tarinan kymmenestä henkilöhahmosta neljällä on sekä etu- että sukunimi, neljällä vain etunimi ja kahdella ei kumpaakaan. Toista nimetöntä kutsun yhä Tunisialaiseksi hänen kansalaisuutensa mukaan ja toista Professoriksi hänen ammattinsa mukaan.
Aivan kuten olin aavistellut, niin tarina alkoi elämään kirjoittamisen lomassa. Prosessi poiki uusia ajatuksia ja muokkasi juonen rakennuspalikoita tavalla, jota en ollut osannut etukäteen ennakoida. Se muutti kokonaan yhden hahmon persoonallisuutta, sujuvoitti muutamaa kankeaa juonikuviota ja mitä pidemmälle kirjoitin sitä varmempi olin siitä, että Tunisialainen tulee perimään Professorin professuurin, kun taas Professori saa kontolleen jonkin toisen ammatin.
Versiota ei tarvitse tarkastella syvemmin huomatakseen, ettei se ole kaunis. Muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta, tässä ei ole sulavaa proosaa tai vaivattomalta vaikuttavia kohtauksia. Version teksti on vielä niin kankeaa ja rumaa, että sen vertaaminen Syvän maan juuriin tai Neljäskin katoaa, tekee vain pahaa. Kaikesta huolimatta Versio on hyvä juuri näin. Sen ainoa tarkoitus, kun on vain olla olemassa, jotta minulla olisi edes jotain mitä työstää eteenpäin.