En pysty määrittelemään tarkkaa päivää tai kellonaikaa, kun Neljäskin katoaa lähti painoon, mutta loppuviikon sähköpostiviestittelyn perusteella tiedän, että tiedosto oli silloin vain kuittausta vaille valmis. Joten oletan sen nyt olevan siellä. Ehkä ei ihan painokoneessa, mutta ainakin jossain jonossa.
Syvän maan juurista on jo sen verran aikaa, etten muista mitä tuntemuksia projektista luopuminen herätti, mutta viestittelyn jälkeen olo tuntui aika tyhjältä. Nyt viikonloppuna tunnelma on ollut pikemminkin hämmentynyt, kun hyväksyin ajatuksen, etten tule enää koskaan työstämään tätä tekstiä. Käsikirjoituksen matka ideasta tähän hetkeen kesti melko tarkalleen neljä vuotta. Se on pitkä aika olla sidoksissa yhteen projektiin.
Huomenna Ammaar II:sta tulee virallisesti uusi pääprojektini, kun aloitan sen ensimmäisen version kirjoittamisen. Onhan teksti ollut toki ennenkin pääprojektini, mutta se on ollut sitä vain muiden projektien ehdoilla ja aina sillä ajatuksella, että kun Neljäskin katoaa palautuu jälleen joltain kierrokselta, niin Ammaar II saa väistyä. Huomenna, se ei kuitenkaan enää väisty.

Onnea tähän vaiheeseen pääsystä! 🙂
Kiitos 🙂