Viime viikolla vapauduin, Neljäskin katoaa, oikolukuversiosta ja kuluva viikko meni jatko-osan parissa. Olen pitänyt aiemminkin työpäiväkirjoja kirjoittamisprosessista, mutta juonen suunnitteluvaihetta, en ole muistaakseni lokittanut vielä samalla tavalla. Siksi tämä postaus.
Vähän taustaa
Ammaar II on nuorille suunnattu murhamysteeri ja itsenäinen jatko-osa huhtikuussa ilmestyvälle Neljäskin katoaa -kirjalle.
Käsikirjoituksen juoni koostuu karkeasti neljästä osasta.
-
-
- Kaikki mikä tapahtuu ennen murhaa
- Murhatutkinta kirjan puoleenväliin asti
- Murhatutkinta puolenvälin jälkeen
- Lopetus
-
Viime viikolla sain mietittyä murhaa edeltävän osion juonisuunnitelman ja tällä viikolla on tarkoitus pohtia murhatutkinnan ensimmäistä puolikasta. Koska parhaat ideani syntyvät kuitenkin vasta kirjoitusvaiheessa, niin tavoitteeni ei ole luoda täydellisen yksityiskohtaista suunnitelmaa, vaan pikemminkin kartoittaa tarinan suuret linjaukset ja juonenkäänteet. Haluan karkean, lukukohtaisen suunnitelman, jota seurata, kun aloitan tekstin kirjoittamisen ensi kuun alussa.
Suurin osa viikon suunnittelutyöstä tapahtui sohvalla muistikirja kädessä. Koneen aukaisin yleensä vasta iltapäivällä, kun päivitin Obsidianin ajan tasalle.
Maanantai 2.2.
Laitan kaverille viestiä ja kysyn hypoteettisen murhan hypoteettisen murhapaikan suojelemisesta. Käyn läpi murhaa edeltävän juonisuunnitelman ja säädän sitä vielä hieman. Jatkan murhatutkinnan suunnittelua, mutta huomaan nopeasti, etten pysty suunnittelemaan tutkintaa, ennen kuin olen suunnitellut itse murhatilanteen paremmin. Tiedän toki kuka tappaa, kenet ja miksi, mutta teon yksityiskohdat ovat vielä hämärän peitossa.
Pohdin siis murhaa ja sen seurauksia. Sitä, millaisia jälkiä väkivaltainen teko jättää uhriin sekä tilaan, jossa kaikki tapahtuu. Keksin kaksi tärkeää yksityiskohtaa, jotka vievät tutkintaa eteenpäin. Mietin Ammaarin tekemisiä murhapaikan tutkimisen jälkeen, samoin kuin tapahtumaketjua, jossa yksi hahmo johdattaa toisen luo ja tämä vuorostaan kolmanteen.
Lopetan päivän kysymykseen: miten johdattaa Ammaar tapahtumaketjun ensimmäisen hahmon luo?
Tiistai 3.2.
Aloitan aamuni pohtimalla eilen esittämääni kysymystä. Saan aikaiseksi loogisen tapahtumaketjun, jonka seurauksena Ammaar päätyy ensimmäisen hahmon puheille. Tämän lisäksi mietin konfliktitilannetta, jonka Ammaar todistaa murhaa edeltävinä päivinä. Enimmäkseen minua kiinnostaa kysymys siitä, mitä Ammaar oppi tilanteesta muutakin kuin sen, että hahmoilla oli riitaa keskenään?
Otan työn alle tapahtumaketjun seuraavaa osaa ja sen noin kymmenen minuutin pituisen aikaikkunan murhan ja ruumiin löytymisen välillä, jonka aikana tapahtumaketjun toisen osan hahmo, tekee tiettyjä asioita tietyssä paikassa.
Päätän päivän seuraavaan avoimeen kysymykseen: miten Ammaar saa selville mitä aikaikkunan sisällä tapahtui ja kenen toimesta?
Keskiviikko 4.2.
Herään liian myöhään (harvinainen, mutta positiivinen ongelma meille unirajoitteisille) ja aamu valuu hitaasti ohitse. Tartun kynään vasta yhdeksän jälkeen ja jatkan siitä, mihin eilen jäin. Pohdin tapahtumaketjun seuraavaa osaa sekä murhan jälkeistä aikaikkunaa. Lopulta löydän ratkaisun edellisenä päivänä esittämääni kysymykseen.
Ratkaisu ongelmaan löytyy uhrin piilottamasta esineestä.
Luin vuosia sitten ohjeen, että dekkarin ratkaiseminen ei voi olla sattumasta kiinni. Sattumia toki sallitan, mutta vain alussa ja vain tilanteessa, joka potkaisee tarinan käyntiin. Tutkinta sen sijaan pitää olla sattumista vapaa ja kaikki mitä päähenkilö saa selville pitää olla hänen oman toiminnan tulosta.
Siksi Ammaar ei voi kompastua esineeseen juonen kannalta sopivassa kohdassa vaan esineen löytyminen täytyy olla loogisen tapahtumaketjun seurausta. Ja tästä muodostuukin sopivasti juonen seuraava ongelma, eli miten Ammaar löytää esineen?
Jatkan kysymyksen miettimistä pitkin päivää. Se on mielessä, kun kaivan imurin esille, leikkaan juureksia ja paistan jauhelihaa keittoa varten. Ratkaisu syntyy, kun pesen kylpyhuonetta ja suihkutan peiliä aineilla. Mieleen tulee sekä se, miten alustaa piilo ilman, että se on liian osoitteleva sekä miten laukaista sen muisto, juonen kannalta sopivalla hetkellä.
Iltapäivällä istahdan kahvilan penkille ja kaivan kirjoitusvihon esille. Mietin sivuhaaraa, johon tarinan pitäisi kääntyä tietyssä kohdassa. Luova osa aivoista on sammunut kuitenkin jo aikoja sitten eikä mitään synny. Juonipohdintojen sijaan kirjoitan sitten kaikesta muusta, kunnes puoliso tulee töistä ja suuntaamme kotiin.
Ilta yllättää positiivisesti ja saan sittenkin vielä jotain aikaiseksi, kun päiväkirjamerkintä lipuu käsikirjoituksen suuntaan ja päätyy miellekarttaan juonesta.
Torstai 5.2.
Herään vähän ennen viittä ja hetken ajan harkitsen aamutreeneihin menemistä, sillä iltapäivällä on töitä enkä kerkeä muuten liikkumaan. Karkotan ajatuksen yhtä nopeasti kuin se syntyikin ja pyörin vuoteessa puoli kuuteen asti.
Aamutoimien jälkeen tartun jälleen kynään ja jatkan sivuhaaran pohtimista. Yritän, mutta mitään ei oikein tapahdu. Aivot eivät luista millään tarinan suuntaan ja lopulta annan periksi. Kirjoittamisen sijaan makaan sohvalla ja luen loppuun yhden huonon sarjakuvan ja aloitan toisen, vain aavistuksen, paremman. Luen aina puoli yhteentoista asti, minkä jälkeen tartun päiväkirjaan ja kirjoitan surkeasta kirjoitusaamusta. Valittamisen jälkeen ajatukset luisuvat jälleen käsikirjoitukseen ja päädyn pohtimaan sitä osaa juonesta, johon en ole vielä kajonnut. Leikittelen mitä-jos -kysymyksillä ja muutama pieni yksityiskohta nytkähtää hiukan eteenpäin.
Perjantai 6.2.
Kirjoitusaika on tänä aamuna huomattavasti rajatumpi, kun pitää tehdä kaikenlaista muuta. Koska en päättänyt edellistä päivää selkeään kysymykseen, niin huomaan olevani hukassa aloittamisen kanssa. Joten selaan edellispäivän päiväkirjamerkintää ja saan ajatuksesta jälleen kiinni. Jatkan siitä mihin jäin ja pohdin eilen miettimääni mitä-jos -kysymystä. Vastaus kysymykseen ei ole muuttunut yön aikana, mutta ajatusleikki johdattaa silti eteenpäin ja löydän paremman ratkaisun toiseen ongelmaan.
Sitten minulta loppuu aika.
Lopuksi
Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen kuluvaan viikkoon. Juonisuunnitelma eteni, vaikka välissä olikin muutama heikompikin kirjoituspäivä. Ensi viikon suunnitelma olisi jatkaa vielä tutkinnan ensimmäisen puoliskon parissa ja miettiä, miten muuntaa keksimäni ratkaisut ja juonenkäänteet järkeviksi kohtauksiksi. Joskus ratkaisu ja kohtaus syntyvät samalla, mutta ei välttämättä aina.