Kesäkuussa kirjoitin retriitistä, jonne olin menossa ja kirjoista, joita minun oli tarkoitus lukea ennen sitä. Tarkoitus oli myös palata reissusta jonkinlaisen juonentapaisen kyhäelmän kanssa, samoin kuin vastata käsikirjoituksen kahteen keskeisempään kysymykseen, eli kuka kuolee ja miksi. Parhaista yrityksistäni huolimatta mitään juonentapaista retriitillä ei syntynyt. Sen sijaan syntyi kaavio, joka selvensi enimmäkseen aikajanaa sekä syy-seuraussuhteita. Tiedän nyt, minkälaiset ovat tarinan raamit sekä kuka kuolee (oikeastaan ketkä) ja miten kuolemat liittyvät toisiinsa. Vastaus kysymykseen miksi, jäi vielä ilman vastausta.
Jos tämän uuden projektin syntyprosessit etenevät lainkaan samoilla kaavoilla kuin aikaisemmat, niin vastaus kysymykseen miksi selviää, kunhan:
-
-
- Pidän kynän liikkeellä
- Jatkan taustatutkimusta
-
Kun puhun kynän pitämisestä liikkeellä, en tarkoita sillä ”vakavan” tekstin kirjoittamista vaan ihan vain tajunnanvirtaa. Pohdin hahmoja ja heidän suhteita toisiinsa, ympäristöä, jossa kaikki tapahtuu, mahdollisia skenaarioita, joista suurin osa ei tule koskaan toteutumaan.
Koska tiedän käsikirjoituksen aiheista niin vähän, taustatutkimus on toistaiseksi melko haparoivaa. Se on kuin verkkojen heittämistä mereen, ilman mitään tietoa siitä, mitä niihin tarttuu. Aina ei välttämättä mitään, mutta joskus verkkoon saattaa takertua kiinnostaviakin asioita. Kuten viime viikolla, kun luin melkein sata vuotta sitten kirjoitetun matkakertomuksen maasta, jota käsikirjoitus sivuaa. Hiukan alle 200 sivuisesta kirjasta käteen jäi maininta eräästä kasvista ja sen ominaisuuksista, muutama kiinnostava paikannimi sekä matkalaisten kohtaama nainen, jonka vuosikymmeniä sitten kirjoitetun elämäkerran haluaisin nyt löytää. Näin etukäteen on vielä mahdotonta sanoa, päätyykö yksikään matkakirjasta lukemani tieto lopulliseen työhön, mutta turhaa sen lukeminen ei siltikään ollut. Parhaimmassa tapauksessa se johdattaa minut seuraavan kiinnostavan tiedon pariin. Pahimmassa tapauksessa sain sentään yleiskatsauksen siitä, miltä maa näyttäytyi suomalaisen matkalaisen silmin vuosisata takaperin.
Hyvä vertauskuva tuo verkkojen heitteleminen! Harvoin kirjoitan mitään taustatutkimusta vaativaa, mutta tuo mielikuva sopii myös ratkaisuiden keksimiseen tai kaikkeen luovaan ylipäätään – katselen paljon YouTubesta kirjoittajien videoita kalastellessani kirjoitusintoa, tai katson videoita / luen tarinoiden rakenteesta yms. saadakseni ideoita omien tarinoideni rakenteisiin, katson maalaamiseen liittyviä videoita halutessani enemmän maalaamista arkeeni, jne. 🙂
Hei Satu ja kiitos kommentista 🙂
Jäin vähän miettimään tuota, ”Harvoin kirjoitan mitään taustatutkimusta vaativaa”, että miten se on mahdollista?
Vaikka Epäonnistunut nanoprojekti sijoittuu nykyajan Suomeen, niin silti törmäsin jatkuvasti tietoon, joka vaati selvittelyä. Välillä ison skaalan asioita ja joskus taas yksityiskohtien varmistamista.
Youtube on hyvä lähde kirjoitusinnolle. Sieltä on tullut löydettyä muutama hyvä tubettaja, joiden kirjaprojektien etenemistä on ollut ilo seurata. Oma ehdoton suosikki on tosin nyt jollain epämääräisellä tauolla, mutta on siellä onneksi muitakin.
Toivottavasti olet päässyt taas tekstiin kiinni.
Fantasiaprojektin työstämisessä on etunsa. 🙂 Toki joudun varmasti googlaamaan asioita myöhemmin, sitten kun jonkin toisen editointikierroksen osana täydennän kaikki keltaisella merkityt, ”[nimi]” ja ”[jokin asia x]” -kohdat, mutta en ole muistaakseni ainakaan vielä joutunut asioita selvittelemään. Enemmän joudun tekemään ajatustyötä sen suhteen, miten maailmassani vaikkapa taikuus tai luonnonilmiöt tms. toimivat ja pyörittelemään niitä paperilla.
Kiitos YouTube-vinkistä, enpä ole häneen aiemmin törmännytkään!
Olen onneksi päässyt tekstiin hyvin kiinni! Sivusi blogilista ei näköjään ole päivittänytkään uusinta postaustani näkyville – olen jo jokusen postauksen kirjoittanut tässä välissä. 🙂 Kirjoitin tässä juuri taas yhden uuden kohtauksen raakaversion, nyt pitäisi malttaa nukkua välissä ja jatkaa viikonloppuna urakointia. 🙂
No nyt ymmärsin paremmin ja ihana kuulla, että olet päässyt kirjoittamaan 🙂
Kiitos myös vinkistä, ettei blogilista ole päivittynyt. Palikka paivittyi uuteen versioon jokin aika sitten ja voi olla, että siinä on nyt jotain häikkää. Yleensä vilkaisen listaa päivittäin uusien postauksien toivossa, mutta päätynyt vain ihmettelemään kuinka hiljaista blogisfäärissä on.
Hei muuten, tutustuin juuri Obsidian-nimiseen ohjelmaan ja tulit heti mieleeni. Oletko kokeillut sitä tai onko se jo käytössäsi? Sopii varmasti loistavasti kaikille kirjoittajille, mutta erityisesti joko fantasia/scifi- tai historiallisten romaanien kirjoittajille (ylipäätään kirjoittajille, jotka luovat tai tarvitsevat oheisaineistoa).
Ajattelin ottaa sen ilmaisversion pikkuhiljaa käyttöön, mutta jos olet jo kokeillut sitä, olisi kiva kuulla kokemuksia. 🙂
Hauskaa, kun mainitsit Obsidianin, koska olen miettinyt siitä kirjoittamista jo jonkin aikaa 🙂
Ohjelma on pikkuhiljaa alkanut korvaamaan Commonplace -kirjani, josta kirjoitin joskus vuosi sitten.
Ohjelma toimittaa tällä hetkellä myös uuden projektin, projektisäiliönä, koska en ole vielä valmist luomaan projektista Scrivener tiedostoa.
Jos tykästyt käyttöön, niin kirjoita sinäkin jotain ohjelmasta. Oma kirjoitukseni tulee ulos varmaan vasta ensi vuoden puolella, koska haluan nähdä miten ohjelman käyttö muotoutuu ajan kanssa. Obsidian on itselleni vielä kuitenkin suhkot tuore tuttavuus.
Mukava kuulla, että olet ohjelman löytänyt, siitä on sinulle varmasti hyötyä ajan mittaan, kun saat kaiken taustatutkimuksen yhteen paikkaan! Teen varmasti malttamattomana ihmisenä oman postaukseni heti, kun olen tutkaillut, mitä kaikkea sillä saa tehtyä. 🙂