Tässä sitä taas ollaan jälleen yhden vuoden loppumetreillä. Niin kuin aina, niin tähänkin vuoteen mahtui sekä hyvää että huonoa. Tänä vuonna kävin pitkästä aikaa teatterissa ja vuosien tauon jälkeen myös Turun kirjamessuilla. Ostin ensimmäisen Hobonichini, innostuin jälleen piirtämisestä ja löysin YouTubesta muutaman kiinnostavan kirjoittajavloggaajan, joiden projektien etenemistä on ollut ilo seurata.
Tässä vielä pieni katsaus kuluneeseen vuoteen.
Lukeminen
Tänä vuonna luin 55 kirjaa, joiden joukossa oli 5 äänikirjaa, 3 sarjakuvaa ja 3 kuvakirjaa.
Määrällisesti vuosi oli keskivertoa, mutta laadullisesti se olisi voinut olla parempi. En muista, milloin minulla olisi viimeksi ollut näin surkea vuosi lukemisen saralla, sillä suurin osa lukemistani kirjoista tuotti pettymyksen. Onneksi tässä surkeassa joukossa oli edes muutama valopilkku, kuten Roope Lipastin Porakonekirjoittaja, Terhi Rannelan Niin kuin muutkin herrat, Mari Kujanpään Rumuuspäiväkirja ja Anne Sverdrup-Thygeson, Jos hyönteiset katoavat… Suurin kirjayllätys tänä vuonna oli Sverdrup-Thygesonin kirja. Tartuin siihen täysin taustatutkimusmielessä ja yllätyin iloisesti, kuinka viihdyttävä se oli.
Silti nostan vuoden parhaaksi kirjaksi Michael Connellyn Aavikon kukka. En siksi, että kirja oli mestariteos vaan koska se oli helppo. Se oli aivot narikkaan perusdekkari, jota oli ilo lukea ja jonka proosan prosessoiminen ei vaatinut paljon työtä. Surkean lukuvuoden jälkeen tämä oli juuri se kirja, jota tarvitsin. Kirjaa oli vaivatonta lukea, siihen oli helppo uppoutua ja se muistutti minua jälleen siitä, kuinka hauskaa lukeminen voi olla.
Vuoden huonoimman kirjan tittelistä taistelee tänäkin vuonna useampikin opus, mutta ehkä eniten pettymystä tuottivat ne muutamat, joihin tartuin innoissani Hesarin arvion myötä, mutta joiden hehkutukselle en löytänyt lukiessani mitään perusteluja. Muutaman näistä jaksoin sentään lukea loppuun, mutta suurin osa jäi kesken.
Kirjoittaminen
Tänä vuonna työstin kahta eri projektia: Epäonnistunutta nanoprojektia sekä Projekti K:ta.
Epäonnistuneen nanoprojektin aloitin syksyllä 2022 ja sen saattaminen valmiiksi oli yksi tämän vuoden kirjoittamistavoitteistani. Tässä onnistuin ja projekti lähti maailmalle toukokuun lopussa. Toistaiseksi olen saanut siitä yhden perushylsyn, mutta myös yhden innostuneen viestin ja palautetta seuraavaa versiota varten.
Tämän vuoden toinen kirjoitustavoite oli kirjoittaa seuraavan aikuistenprojektini ensimmäinen versio. Tässä epäonnistuin, mutta sen sijaan aloitin Projekti K:n.
Projekti K oli enimmäkseen kesäprojekti, jota työstin sen ajan, kun Epäonnistunut nanoprojekti oli tauolla. Ehdin kirjoittamaan sitä noin 20 tuhannen sanan verran ennen kuin vaihdoin jälleen projekteja ja palasin syksyllä Epäonnistuneen nanoprojektin pariin.
Tämän vuoden suurimmat kirjoittamiseen liittyvät yllätykset olivat Projekti K sekä Uusi nimetön projekti. Alkuvuodesta työstin Epäonnistunutta nanoprojektia, eikä mielessä ollut muita tekstejä. Keväällä sain inspiraatiota Projekti K:hon ja syksyllä muutama asia loksahti paikoilleen ja Uusi nimetön projekti näki päivänvaloa.
Tällä hetkellä Uusi nimetön projekti on sivusuhde. Se on jotain, jonka kanssa on kiva flirttailla ja pettää nykyisiä pääprojekteja. Toistaiseksi Uusi nimetön projekti on tajunnanvirtaa Superi-tiedostossa ja kasa muistiinpanoja postit-lapuilla. Projektilla ei ole vielä Scrivener-tiedostoa, enkä ole lukenut sitä varten yhtään kirjaa tai tehnyt minkäänlaista taustatutkimusta. Flirttailuvaihe on mielestäni kirjoittamisen yksi parhaimmista vaiheista, kun kaikki on vielä avointa ja mahdollisuuksia on rajattomasti. Tässä vaiheessa projekti on myös mestariteos, mutta tämä illuusio rikkoontuu viimeistään siinä vaiheessa, kun kirjoitan ensimmäisen lauseen.
Ensi vuoden kirjoittamistavoitteita
Ensi vuonna minulla on kaksi kirjoittamiseen liittyvää tavoitetta.
-
-
- Kirjoittaa Projekti K:n ensimmäinen versio.
- Kirjoittaa uuden nimettömän projektin nollaversio.
-
Projekti K on niitä projekteja, jotka vaativat valtavasti taustatutkimusta. Työ on aloitettu, mutta sitä on vielä paljon jäljellä. Siksi en oleta, että Uusi nimetön projekti etenee kovin paljon ensi vuonna. Todennäköisesti en ehdi tarttumaan siihen ennen syksyä ja vielä todennäköisempää on, etten saa edes sen nollaversioita valmiiksi.
Kirjoittamista ajatellen olen tyytyväinen kuluneeseen vuoteen. Vuoden alussa minulla oli vain yksi projekti työn alla enkä todellakaan olettanut, että loppuvuodesta niitä olisi kaksi lisää.