Joskus parasta, mitä kässärille voi tehdä on antaa sille aikaa. Haudata teksti jonnekin ja kasvattaa välimatkaa sen ja itsensä välillä.
Helpoin tapa pitää taukoa on työstää uutta projektia. Viime vuoden syksynä laitoin Kellotornin tauolle ja aloin työstämään Epäonnistunutta nanoprojektia. Kesällä laitoin Epäonnistuneen nanoprojektin tauolle ja aloitin Projekti K:n, jonka puolestaan tauotin nyt alkusyksystä, koska Epäonnistunut nanoprojekti vaati jälleen huomiota.
Yli vuoden mittainen tauko Kellotorniin on ollut parasta, mitä olen koskaan tehnyt tälle kässärille. Tarvitsin vuoden hahmottaakseni mikä tekstissä ei toiminut ja mitä tarvitsen sen korjaamiseksi. Vuoden tauko on hyvä alku, mutta tämän kässärin kohdalla se ei ole vielä aivan riittävä. Joku päivä kaivan tekstin vielä uudelleen esille, mutta siihen voi helposti mennä vielä muutama vuosi lisää.
Projekti K:n kohdalla taukoa on ollut vain kolmisen kuukautta, mutta siitäkin on ollut jo apua. Avauduin alkusyksystä Projekti K:n massiivisuudesta. Mielessäni tarina oli pieni ja tiivis nuortenromaani, mutta kirjoittaessa huomasin, ettei mikään määrä tekstiä tuntunut riittävän. Kirjoittaessa tuskailin paljon myös sen tunteen kanssa, etteivät tarinan päähenkilö ja juoni tuntuneet oikein kohtaavan.
Muutama viikko sitten oivalsin vihdoin, mikä tekstissä ei toiminut. Tekstin ongelmat johtuivat siitä, että tarinan juoni ja päähenkilön juonikaari eivät olleet yhteensopivia. Tarina vaatii päähenkilön, joka on elämässään jo tietyssä pisteessä, kun taas kirjoittamani hahmo oli vasta matkalla tähän pisteeseen. Teksti paisui, koska yritin survoa kaksi eri käsikirjoitusta yksiin kansiin: päähenkilön kasvukertomusta, sekä tarinan juonta.
Epäonnistunut nanoprojekti on taas hetkellisesti poissa käsistä ja siksi päässä on ollut enemmän kapasiteettiä muille projekteille. Suunnitelmissani ei ollut kaivaa Projekti K:n tiedostoja esille tai säätäväni sen juonta, mutta silti huomasin tekeväni juuri niin. Enimmäkseen halusin tietää, miten saamani oivallus toimi tekstissä, joten siirsin päähenkilöä ajassa hiukan eteenpäin ja pistin vanhat juonipalaset paikoilleen. Yllättävää kyllä tällä kertaa tarina eteni omalla painollaan, enkä nähtävästi tarvitsekaan trilogian verran tekstiä, saadakseni juonen toimimaan.
Editointirupeaman jälkeen Projekti K:n säätäminen on tuntunut tervetulleelta vaihtelulta. Epäonnistuneen nanoprojektin kanssa olen jatkuvasti tietoinen, että tekstin pitää kelvata, kun taas Projekti K:n kanssa ei ole samanlaisia paineita. Kukaan ei odota tätä tekstiä eikä sen tarvitse vielä kelvata kellekään. Joskus tulevaisuudessa tilanne on toivottavasti toinen, mutta ainakin vielä saan leikkiä sillä vapaasti.