Vuosi vaihtui jälleen ja aivan kuten viime vuonna ajattelin, että olisi ihan hauskaa tehdä jonkinlainen katsaus menneeseen vuoteen. Tällä kertaa ajattelin lähestyä katsausta niiden kolmen suuren osa-alueen kautta, jotka hallitsivat elämääni viime vuonna.
Työt
Tammikuun neljäs päivä palasin välivuoden jälkeen takaisin töihin. Koronasta huolimatta välivuosi oli sujunut oikeastaan ihan mukavasti, mutta syksyllä ympäristön virikkeettömyys alkoi vaikuttamaan sekä mielialaan että kirjoittamiseen. Siksi olin oikeasti ihan tyytyväinen kun pääsin takaisin töihin. Muistin jälleen, kuinka paljon pidän työstäni ja kuinka paljon se antaa minulle henkisesti. Jopa syksyllä nihkeästi kulkenut kirjoittaminen alkoi sujumaan paremmin.
Ensimmäiset puoli vuotta töitä tehtiin poikkeustilanteessa, eli asiakkaat saivat hakea varauksia ja lainata esille nostettuja kirjoja, mutta kokoelmiin heillä ei ollut asiaa. Kesällä päästiin rajoituksista eroon ja syksyllä päästiin jopa järjestämään tapahtumia. Loppuvuodesta alkoi taas tapahtumien peruminen ja nythän tässä eletään jälleen poikkeusaikaa. Saa nähdä kuinka pitkään tätäkin taas jatkuu ja vaikuttaako se missään vaiheessa kirjastojen toimintaan muutenkin kuin vain peruttuina tapahtumina. Ainakin toistaiseksi olemme pysyneet auki.
Opiskelu
Syksyllä 2020 päätin, että voisin ihan hyvin jatkaa näitä kirjasto-opintojani ja hain avoimen yliopiston Informaatiotutkimuksen aineopintoihin. Aika nopeasti opiskelujen alettua muistin taas, kuinka työlästä opiskelu töiden ohella on varsinkin koska opiskelu ja kirjoittaminen taistelivat samasta vapaa-ajasta. Koin koko viime vuoden, että en ehdi tekemään mitään: en lukemaan, en kirjoittamaan, en neulomaan en viettämään aikaa perheen kanssa. Viime vuoden päällimmäinen tunne oli kiire ja jos minä jotain tässä maailmassa vihaan niin se on juuri kiireen tuntua. Opiskeluja on onneksi jäljellä enää vain tämä kevät. Tarkalleen sanottuna yksi tentti, kolme tehtävää ja helmikuussa alkava viimeinen kurssi. Monta kertaa olen vannonut miehelle, etten enää ikinä lähde opiskelemaan…. Tämä siis samaan aikaan, kun pohdin, että hakisinko kuitenkin ensi syksynä alkaviin kirjoittamisen perusopintoihin. Niin, ja sitten on vielä se kirjoituskurssi, johon ilmoittauduin nyt keväällä.
Kirjoittaminen
Vaikka viime vuoden päällimmäinen tunne oli, etten en ehtinyt tehdä mitään, niin jälkikäteen ajateltuna kirjoittaminen edistyi yllättävän hyvin. Käsikirjoitus kävi läpi parikin suurta myllerrystä ja olen oikeasti aika tyytyväinen siihen, miltä se nyt vaikuttaa.
Viime vuoden alussa asetin itselleni kirjoittamisen suhteen tavoitteen eli, että käsikirjoitus olisi valmis. Sanoitin toiveen blogin puolelle lokakuun puolessa välissä eli, että käsikirjoitus olisi kirjoitettu kokonaan vuoden loppuun mennessä. Ihan näin pitkälle en tämän kanssa päässyt. Käsikirjoituksesta puuttuu tällä hetkellä seitsemän lukua. Neljä sellaista, joita en osaa vielä kirjoittaa ja kolme sellaista, jotka osaisin kirjoittaa, mutta joiden kirjoittamista olen tarkoituksella pantannut. Nämä kolme lukua ovat myös koko käsikirjoituksen viimeiset luvut. Ne ovat ”palkintolukuja”, jotka saan kirjoittaa vasta siinä vaiheessa, kun käsikirjoitus on muuten valmis. Ehkä minä vielä tänä vuonna pääsen vihdoin näihinkin käsiksi.
Tämän vuoden kirjoittamistavoitteeksi voisin asettaa sen, että käsikirjoitus olisi valmis. Että kaikki olisi kirjoitettu, että olen tehnyt puuttuvat taustatutkimukset, että kun luen käsikirjoituksen alusta loppuun, olen innostunut jokaisesta siinä olevasta kohtauksesta. Että ensi vuoden alussa, voisin jo harkita sen lähettämistä eteenpäin.
Tässä vielä viisi lyhyttä faktaa vuodelta 2021
Paras lukemani kirja: Anne Catherine Bomann – Agathe
Huonoin loppuun lukemani kirja: Sebastian Fitzek – Potilas
Mikä ilahdutti tänä vuonna: Helmet lukuhaaste. Tein tätä täyttelemällä paperiversiota ihan vain omaksi iloksi enkä yrittänyt saavuttaa tällä mitään. En suunnitellut lukemaani etukäteen, enkä täsmälukenut yhtäkään kirjaa haasteen loppupuolella. En myöskään halunnut lukea yhtäkään vinkkiä muilta haasteen tekijöiltä. Jos yhdessäkään blogi- tai bookstagrampostauksessa luki ”Tämä kirja sopii helmet-lukuhaasteen kohtaan…” lakkasin lukemasta.
Luin vuoden aikana ihan vain niitä kirjoja joita olisin lukenut muutenkin ja hauskinta haasteessa olikin yrittää jälkikäteen löytää kohta, johon kirja sopi.
Haasteen (sekä instagramin) avulla oli myös helppo pitää kirjaa lukemistani kirjoista. Luin tänä vuonna 49 kirjaa (poislukien tenttikirjat, sarjakuvat ja muutama lasten kirja).
Haasteen 50 kohdasta 9 jäi täyttämättä. Tein haastetta kirja/kohta -periaatteella, eli yhdestä kirjasta voi saada vain yhden kuittauksen. Tämän vuoden ensimmäinen kirja on jo luettu enkä tiedä vielä yhtään mihin kohtaan (jos mihinkään) kirja sopii.
Mikä suretti tänä vuonna: suru-uutiset.
Mitä kadun eniten: Opiskelujen aloittamista. Toisaalta, ei ole väliä missä välissä olisin jatkanut opintoja, niiden yhdistäminen muuhun elämään olisi ollut aina yhtä rankkaa.