Commonplacing

En tiedä, miten termi ”commonplace book” kääntyy suomeksi. Onko se  muistiinpanokirja, kuten Glosbe ehdottaa, vai ”yleinen kirja”, kuten Google-kääntäjä sen niin hienosti ilmaisee. Kirjastot.fi -sivun mukaan termille ei ole suomenkielistä vastinetta, joten uskotaan sitten siihen.

YouTube-tilini katseluhistoria on aikamoista sekamelskaa. Jos historiasta poistaisi videot, joiden aiheena on true crime, pelaaminen, retrotekniikka ja ikävä kyllä myös Shorts-osion tanssivideot (joihin jään hävettävän helposti jumiin), jäljelle jäisi enimmäkseen paperitavaraan liittyviä videoita. Tämän kattotermin alla on sekä muistikirja-arvosteluja, kuin kaikki ne videot, jotka liittyvät tavalla tai toisella kalentereihin. Kalenterivideoilla tarkoitan erilaisten kalentereiden arvosteluja ja vertailuja. Pitkiä monologeja siitä, kun joku selittää miksi jokin kalenteri toimi tai miksi ei ja millaisia eri järjestelmiä on tullut käytettyä ja mitä aikoo käyttää seuraavaksi. Aika usein näitä videoita katsellessa törmää myös termiin ”commonplace book”, jonka voisi ehkä lyhyesti kuvailla muistikirjana, jonne kootaan itseä kiinnostavia tietoja. Jotkut tallentavat sivuille sitaatteja, laulun sanoja, oppimiaan uusia sanoja tai muistiinpanoja lukemistaan kirjoista tai tietoja matkoistaan, eli periaatteessa mitä tahansa.

Joidenkin muistikirjat ovat häkellyttävän hienoja. Mutta samalla tavalla kuin hienon BuJo-aukeaman näkeminen voi karkottaa aloittelevan bujoilijan edes yrittämästä tekniikkaa, niin liian hieno commonplace book voi karkottaa aiheesta kiinnostunutta edes tarttumasta kynään. Aivan kuten alkuperäinen BuJo-tekniikka, jossa ei ole mitään hienoa tai taiteellista, niin commonplace book voi olla myös pelkkää tekstiä paperille ilman ainuttakaan ”hienoa” aukeamaa.

Aina, kun törmäsin näihin commonplace book -videoihin mietin, että onpas hieno tapa koota tietoa ja olisipa kiva, jos minullakin olisi syytä aloittaa tällainen. En kuitenkaan koskaan keksinyt mitään järkevää syytä tai mitään tiettyä tietoa, mitä olisin halunnut tallentaa, joten jätin ajatuksen sikseen.

Sitten eräänä kauniina päivänä minulle välähti, että minullahan on jo commonplace book.

Se on tämä sinikantinen muistikirja, jonne olen koonnut kaikki tiedot, jotka liittyvät projektiin Kahdeksan (Uusi nimetön projekti, joka löysi vihdoin työnimensä).

Muistikirja näki päivänvaloa jo viime vuoden puolella, kun leikittelin ensimmäisiä kertoja Kahdeksalla. Ensimmäinen versio tästä muistikirjasta oli A4-koon kierrevihko, mutta kun projektista tuli pääprojekti joskus helmikuun lopulla päätin vaihtaa muistikirjan A5-kokoon, koska se on helpompi ottaa mukaan, jos olen liikkeellä.

Jostain syystä Kahdeksan oli projekti, jonka kohdalla tiesin alusta saakka, että haluan koota kaikki siihen liittyvän tiedon yksien kansien sisään. En Scriveneriin tai driveen tai keepsiin tai minne tahansa yleensä tallennan projekteihin liittyvät tiedot. Hetken ajan leikittelin ajatuksella, että olisin tallentanut kaiken superiin, mutta tästä ajatuksesta luovuin nopeasti.

Superi on täydellinen työkalu, kun haluan kirjoittaa eteenpäin. Kun pitää kirjoittaa uuden luvun raakatekstiä tai haluan kirjoittaa tajunnanvirtaa joko projektista tai elämästä yleensä. Se, missä superi ei kuitenkaan loista (tai miten en osaa luontevasti käyttää sitä), on selailu. Superia ei voi plärätä samalla tavalla kuin fyysistä muistikirjaa. Onhan siinä tietenkin kaikenlaisia työkaluja tiedon järjestämiseen ja linkittämiseen nopeampaa navigointia varten, mutta tiedon järjestäminen ja linkittäminen tuntuu silti turhan työläältä.

Poliisn rooli kuolemansyyntutkinnassa. Hyvää taustatietoa ihmiselle, joka haluaa kirjoittaa dekkarin, muttei tiedä mitään suomalaisen poliisin toimintatavoista.

Lyhkäisyydessään tämä muistikirja on projektin wiki. Näiden kansien sisään olen rakentanut postit-lapuilla juonisuunnitelman, listannut tärkeimpien hahmojen tiedot ja kirjannut ylös taustatutkimuksesta kertyneitä muistiinpanoja. Tämän sisällä on kasoittain yksittäisiä postit-lappuja, joille olen kirjoittanut satunnaisia oivalluksia sekä valokuva, joka oli yksi tärkeimmistä inspiraationlähteistä koko projektille.

Muistikirja, jota käytän on Miquelriuksen BuJo. Olin ostanut muistikirjan alun perin bujoilua varten, mutta bujoiluinnostukseni lopahti kauan ennen kuin ehdin tarttumaan muistikirjaan.

Omalla tavallaan muistikirja on auttanut minua vähentämään myös tulostamista. Esimerkiksi juuri tuossa linkittämässäni päättötyössä tulostin ainoastaan ne kaksi lukua, joihin tulen palaamaan kaikista eniten, kun taas kaikista muista riitti tärkeimpien tietojen ylöskirjaaminen.

Ainakin toistaiseksi fyysinen muistikirja on tuntunut oikealta ratkaisulta. Nautin käsinkirjoittamisesta, joten tietojen kirjaaminen muistikirjan sivuille on ilo eikä taakka. Pidän myös siitä, että jos haluan säätää käsikirjoituksen juonisuunnitelmaa tai tarkistaa jokin tieto, minun ei tarvitse aukaista konetta tai pädiä päästääkseni tietoihin käsiksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *