Viikon ajan olen miettinyt tiivistämistä ja käsikirjoituksen rakennemuutoksia. En Projekti K:n kohdalla, jossa kaikki on vielä levällään ja jossa ainoa tavoitteeni on saada tekstiä aikaiseksi, vaan Epäonnistuneen nanoprojektin kohdalla. Mietin mitä kaikkea käsikirjoituksesta voisi poistaa ja mitä yhdistää ilman, että tarina kärsii siitä liikaa. Miten muokata juonenkulkua suuntaan, johon sen pitäisi mennä.
Epäonnistunut nanoprojekti on pyörinyt mielessä, koska sain viime viikolla sähköpostia ja palautetta seuraavaa versiota varten. Vähän yli viikon annoin palautteen pyöriä mielessä. Pohdin sitä lenkillä ja varsinkin iltaisin, kun kaivoin kirjoitusvihon esille. Sain hyvän oivalluksen treeneissä, kun makasin jumppamatolla ja odotin tunnin alkamista.
En halunnut rynnätä oikopäätä tekstin kimppuun, koska halusin aikaa ajatella. Halusin myös saattaa Projekti K:n tiettyyn pisteeseen, ennen kuin vaihdoin projektia.
Projektinvaihto tuli eilen iltapäivällä vihdoin ajankohtaiseksi, joten loin Epäonnistuneelle nanoprojektille uuden Scrivener-tiedoston ja lisäsin sen nimen perään v2. Sitten kaivoin printtikasan esille.
Etenen hitaasti, koska työllä ei ole kiirettä. Emme sopineet aikatauluista emmekä deadlineista ja hyvä niin, koska en halua kiirehtiä näiden muokkausten kanssa. Mielessäni on kyllä alustava aikataulu, milloin haluaisin saada muokkaukset valmiiksi, milloin antaa ne koelukijoille ja milloin lähettää teksti takaisin, mutta en pidä siitä ehdoin tahdoin kiinni, jos työ vaatiikin enemmän aikaa.
Epäonnistunut nanoprojekti on tällä hetkellä 51358 sanaa. Kunhan tämä kierros on valmis, se on toivottavasti edes jonkin verran lyhyempi.