Tässä sitä taas ollaan. Niin kierroksilla iltavuoron jälkeen, että nukkumisesta ei tule mitään. Joten yrityksen jälkeen nousin lopulta ylös ja laitoin kahvin tippumaan. Kofeiinitonta tietenkin, koska joskus olisi kiva vielä nukahtaa. Ja mitä kofeeinittoman yökahvin kanssa voi tehdä? No kirjoittaa tietenkin. Aina käsin, ei koskaan koneella. Tänään tein tässä kylläkin poikkeuksen, koska halusin kirjoittaa tämän postauksen, kun tilanne oli vielä päällä.
Ennen kuin aukaisin koneen kirjoitin muutaman rivin sen kohtauksen ympäriltä, joka pitäisi kirjoittaa seuraavaksi. Jostain syystä tätä tiettyä kohtausta on ollut todella vaikea kirjoittaa. Olen yrittänyt sitä jo useasti, mutta aina se tyssää johonkin. Olen kirjoittanut paljon itse aiheesta ja sen ympäriltä, mutta jotenkin en tunnu millään pääsevän itse asiaan.
Yleensä, jos jonkin kohtauksen kirjoittaminen on näin hankalaa se on vihje siitä, että kohtauksessa on jotain vikaa. Joskus ongelmana on väärä lähestymistapa, tai kohtauksen sisältö. Joskus vaikeimmat kohtaukset ovat olleet niitä, jotka olen myöhemmin huomannut turhiksi ja leikannut pois. Toistaiseksi olen ratkaissut ongelman niin, että olen vain hypännyt vaikean kohtauksen yli ja kirjoittanut jotain muuta. Voi olla, että ratkaisen ongelman tälläkin kerta näin, mutta jossain vaiheessa tämä ratkaisutapa lakkaa kuitenkin olemasta varteenotettava vaihtoehto.