Kurkistus prosessiin: Kirjailija Tiina Lifländer

Tiina Lifländerin toinen romaani Hyvä yö ilmestyi syksyllä 2021. Vuonna 2016 ilmestynyt esikoiskirja Kolme syytä elää sai aikoinaan hienon vastaanoton ja oli Tiiliskivi -palkintoehdokas.

Hei Tiina. Esittelisitkö itsesi blogin lukijoille ja kertoisitko mistä uusin kirjasi kertoo?

Olen Tiina Lifländer, Imatralla syntynyt ja Helsingissä asuva kirjailija, jolta on tänä syksynä ilmestynyt toinen romaani. Uuden kirjani nimi on Hyvä yö ja se kertoo unettomuudesta, jaksamisen loppumisesta, kateudesta, ystävyydestä ja pikkuisen myös koirasta nimeltä Nysä.

Miten tämä kirja sai alkunsa?

Osa Hyvän yön juonesta on ollut mielessäni jo vuosikausia, mutta en ajatellut, että kirjoittaisin siitä romaanin. Kesällä 2016, kun esikoiseni oli juuri ilmestymässä, kirjoittelin käsin raakatekstiä kirjoitusvihkoon, ja ensimmäinen aihio Hyvästä yöstä alkoi pyöriä mielessäni. Ajatus Hyvästä yöstä ei tullut niinkään juonen kautta vaan henkilöhahmojen kautta, ja lopulta tajusin, että nämä henkilönihän toteuttavat tietenkin sen juonen, joka oli ollut aiemminkin mielessäni.

Mikä oli ensimmäinen lause, jonka kirjoitit käsikirjoitukseen ja löytyykö se vieläkin julkaistussa kirjassa?

Kirjoitin ihan prosessin alussa sellaisen lauseen, josta piti tulla kirjan ensimmäinen lause. Matkan varrella kuitenkin kävi niin, että deletoin koko kyseisen kertojan kirjasta, joten se ensimmäiseksi tarkoitettu lausekin meni romukoppaan.

Kirjan päähenkilö Nanna on uniongelmainen lähihoitaja. Miten osasit kuvailla väsymystä niin uskottavasti?

Olen aina ollut hyvä nukkuja, mutta olen saanut kokea myös ihan pienen siivun unettomuutta. Muistan vieläkin kropassa sen olon, kun olin nukkunut yöllä ehkä kaksi tuntia ja piti jaksaa koko seuraava päivä. Nannan unettomuuden kohdalla tein saman, mitä teen melkein aina kirjoittaessani: kaivan omista kokemuksista jonkun laihan, pienen tunteenpoikasen, joka on jotain etäistä sukua tekstiin tarvitsemalleni tunteelle, ja paisutan ja lihotan tunteenpoikasta niin paljon, että saan leivottua siitä henkilöhahmolleni sopivan tunteen. Samaa tein myös Nannan unettomuuden kuvaamisen kanssa.

Kirjan toinen kertoja on sairaalavuoteessa makaava muistisairas Tyyne. Kuinka helppoa oli solahtaa muistisairaan ihmisen mieleen? Millaista oli kirjoittaa tämän hahmon näkökulmasta?

Tyynen osuus oli teknisesti hankalampi kuin Nannan, koska piti yrittää kuvata sitä, millaista on, kun on yhtä aikaa kahdessa ajassa, ja miten nykyisyys ja mennyt lomittuvat samaksi kudelmaksi. Tyynen osuudesta minulla oli visio, mutta lähinnä vain tunnetasolla – tiesin, miltä tekstin pitäisi tuntua lukiessa – ja yritin kulkea sitä kohti. Kustannustoimittajani onneksi näki, mitä hain, ja auttoi minua poistamaan ylimääräisen tavaran tekstin ytimen ympäriltä. Pidin Tyynen osuuden kirjoittamisesta, koska siinä pääsin myös ulos hoitokodista ja aivan toisiin ympäristöihin.

Millaista taustatutkimusta jouduit tekemään uusinta kirjaasi varten? Jäikö jokin tietty yksityiskohta erityisesti mieleen?

Tein taustatyötä lähinnä netissä – keskustelupalstat ja erilaiset hoitotyön kuvaukset luin tarkkaan. Tietysti olin myös lukenut lehtijuttuja vanhustenhoidon huonosta tilanteesta ja alimitoitetuista hoitajamääristä. Vanhustenhoidosta on kirjoitettu viime vuosina paljon ja se vahvisti sitä tunnetta, että Tyynen ja Nannan tarina piti kertoa.

Kirjassa käsitellään Nannan työn kautta hoitotyön vaativuutta, hoitoalan arvostuksen puutetta, potilaiden ja hoitajien valtasuhteita ja uupumuksesta johtuvaa väärinkäytöstä. Millaista oli kirjoittaa näin arkaluonteisista ja rankoista aiheista? 

Koska Nanna on kirjan minäkertoja, kirjoittaminen oli joskus aika raskasta. Kun kirjoitin Nannan äänellä, olin Nanna, joten yritin myös tuntea kaikki Nannan tunteet. Kirjoittaminen vei silloin tavallista enemmän energiaa ja minulla oli monta kertaa kirjoittamisen jälkeen tosi paha mieli, koska olin kaivellut itsestäni Nannan tunteita. Nanna myös tekee joitain ratkaisuja, joita en mitenkään pysty hyväksymään, mutta joita minun oli kirjoitusprosessin aikana pakko ymmärtää. Nannan kirjoittaminen oli itselleni myös kokeilu: pystynkö siihen? Osaanko kirjoittaa vilpittömästi henkilöstä, jonka ratkaisuja en hyväksy? Tärkeintä minusta oli, että pystyin kirjoittaessani tuntemaan myötätuntoa Nannaa kohtaan.

Kuinka helposti tai vaikeasti kirjan nimi syntyi? Oliko nimi sinun ehdotuksesi vai kustantajan?

Teksteilläni on se yhteinen piirre, että joko nimi tulee helposti tai sitten se ei meinaa löytyä kirveelläkään. Esikoiskirjani ei millään meinannut löytää nimeään, mutta Hyvän yön nimen tajusin melko helposti sen jälkeen, kun lopullinen muoto ja molemmat kertojat olivat löytyneet ja käsikirjoitus alkoi kirkastua minulle. Nimi oli minun ehdotukseni ja onneksi se sopi kustantajallekin.

Olet paljastanut blogissasi, että Hyvä yö -kirjan matka käsikirjoituksesta valmiiksi kirjaksi oli pitkä ja kivikkoinen. Mikä teki tästä käsikirjoituksesta erityisen vaikean? 

Kirjassa on kaksi kertojaa, Nanna ja Tyyne, ja Nannan osuus on ollut alusta asti mukana, mutta alun perin Tyynen tilalla oli toinen kertoja. Siinä vaiheessa, kun olin kirjoittanut käsikirjoitusta kolmisen vuotta, kävi kuitenkin selväksi, ettei toinen kertoja toiminut lainkaan ja siitä piti hankkiutua eroon. Tuo harharetki väärään kertojaan, vaikka olikin varmasti tarpeellinen osuus matkasta, teki kuitenkin kirjoitusprosessista omalta osaltaan hankalan ja vaikean. Ei ole kauhean hauskaa deletoida usean vuoden työskentelyn jälkeen puolikasta käsikirjoituksesta…

Toinen syy, miksi Hyvän yön kanssa oli hankalaa, oli kirjan aihe. Hyvä yö ei ole kauhean iloinen tarina. Nannalla on omat ongelmansa, päällimmäisenä unettomuus, ja Tyyne taas makaa hoitokodin vuoteessa, eikä oikein hahmota ympäristöään. Tällaisten henkilöiden nahkoihin meneminen oli tavallaan yllättävän helppoa, sillä tekstiä kyllä syntyi helposti ja paljon, mutta kirjoitussessioiden jälkeen oma oloni oli surkea, niin tiiviisti olin eläytynyt Nannan ja Tyynen tunteisiin.

Esikoiskirjasi Kolme syytä elää, ilmestyi 2016 ja Hyvä Yö nyt syksyllä 2021. Onko kirjoittamistyylisi tai kirjoittamisprosessisi muuttuneet mitenkään kirjojen välillä?

Kirjoittamiseni on ollut aika pitkään jo samanlaista. Kirjoitan käsin sillä ajatuksella, että kun tarpeeksi kirjoittaa, kaikki pinnalla kelluva roska tulee kirjoittamisen mukana pois ja sitten pääsee ammentamaan tekstiä kirkkaasta vedestä. Käsinkirjoitetut pätkät uudellenkirjoitan tietokoneelle. Käsin kirjoittaminen on tärkeä osa kirjoittamistani, ehkä tärkein. Se on se hetki, kun kynästä voi tulla mitä tahansa, kuinka tyhmiä juttuja tahansa, ja kaikki suunnat ovat vielä mahdollisia.

Miten tasapainotat aikaasi arjen, työn ja kirjoittamisen välillä?

En oikein tiedä! Kirjoittaminen jää usein arjen jalkoihin, ja kaiketi tuo kolmijako vaikuttaa siihen, että kirjoitan aika lyhyissä pätkissä. Joku toinen voisi sanoa hyväksi kirjoituspäiväksi sellaista, kun on kirjoittanut useamman tunnin tai sivun, mutta minulle jo puoli tuntia kirjoittamista päivässä saattaa olla hyvä saldo. Haluaisin kirjoittaa joka päivä edes kymmenen minuuttia, koska se maadoittaa ja pitää kirjoittamisen lähellä ja osana arkea, mutta on kausia, jolloin en kirjoita ollenkaan aktiivisesti ja sitten taas kausia, jolloin saatan kirjoittaa kuutena päivänä viikossa. Sekään ei kuitenkaan tarkoita ajallisesti kovin paljon, vaan päivittäinen kirjoitusaika saattaa olla mitä tahansa kymmenen minuutin ja kolmen vartin välillä.

En myöskään kirjoita aikaisin aamulla tai myöhään illalla – tykkään ihan liian paljon nukkumisesta herätäkseni esimerkiksi tuntia aiemmin kirjoittamaan ja toisaalta myöhään illalla valitsen mieluiten nukkumisen. Viikonloppuaamut ovat hyvää kirjoitusaikaa ja sitten ihan arki-illat, mutta ei tosiaan kovin myöhään. Kirjoitan illalla yhdeksän jälkeen vain silloin, jos on deadlinen takia pakko.

Miten koronavuosi on vaikuttanut kirjoittamiseesi, jos mitenkään?

Juuri ennen korona-aikaa muutin ja nyt minulla on kotona oma työhuone. Se on tuonut kirjoittamiseen oman paikan ja rauhan. Muuten korona-aika ei ole juuri vaikuttanut kirjoittamiseen, ainakin siltä tuntuu nyt tällä hetkellä.

Mitä seuraavaksi kirjoittamisen saralta? Joko mielessäsi pyörii uusi tarina?

Tällä hetkellä yritän ujuttaa kirjoittamista taas osaksi arkea, edes sen kymmenen minuuttia päivässä. Käsin kirjoittaessa saatan kirjoittaa useampaan otteeseen yhdestä ja samasta henkilöhahmosta, ja aika näyttää, alkaako henkilö elää niin vahvasti, että hän jaksaa kannatella itse itseään. Se selviää minulle yleensä vain kirjoittamalla lisää.

 

Tiina Lifländerin kotisivut: https://tiinaliflander.fi/

Sarjan aikaisemmat haastattelut: Kurkistus prosessiin

3 Replies to “Kurkistus prosessiin: Kirjailija Tiina Lifländer”

  1. Tähän haastatteluun vastaamisen jälkeen olen tietenkin kirjoittanut parina iltana yhdeksän ja kymmenen välillä, joten heti jäin itselleni kiinni narraamisesta :D. Eli ilmeisesti kirjoitan myöhempään illalla kuin tiesinkään 😀 !

    1. Olen oppinut jo aikoja sitten, että jos sanon ”en ikinä/en koskaan/en varmasti” niin kohta teen jo sitä. Ehkä tämä kuuluu samaan kategoriaan 😀
      Tärkeintä on, että kirjoittaa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *