Herra T

Kuluvalla viikolla olen kirjoittanut uutta ja poistanut vanhaa. Olen siirtänyt kokonaisia lukuja Scrivenerin roskakoriin, muokannut jäljellejääneiden tekstien järjestystä ja luonut uuden hahmon, eli herra T:n.

Herra T syntyi, kun editoin erästä lukua ja jumituin. En osannut hahmottaa miten tapahtumien oli tarkoitus edetä ja mitä minun olisi tarkoitus kirjoittaa. Onneksi olen oppinut vuosien varrella sen, että kirjoitusjumissa ei ole koskaan kyse mistään mystisestä tai yliluonnollisesta. Kyse ei siis ole siitä, että muusa hylkäsi koko projektin ja lähti lomalle. Yleensä jumituksessa on kyse siitä, että minulla ei ole tarpeeksi tietoa. Joten sen sijaan, että jatkoin tiedoston tuijottamista, laitoin koneen kiinni, otin kirjoitusvihon esille ja lähdin purkamaan ongelmaa. En tiedä miten muut ratkaisevat kirjoitusjuminsa, mutta minä aloitan sen yleensä kirjoittamalla ylös ongelmani. Ensimmäiset kirjoittamani rivit menivät näin

Mun ongelma sen kohtauksen kanssa on, että en ihan ymmärrä mitä siinä tapahtuu. En näe sitä tilannetta tai huonetta.

Tämän jälkeen selitin tilanteen itselleni auki.

L on pyydetty paikalle. Se ei kuulu [piirikunnan nimi] piiriin, mutta silti. Se on yllättynyt sekä tietenkin kutsusta, että siitä, että [hahmo #1] on kuollut. Niin ja se on yksi tämän kohtauksen ongelmista, että L ei paljasta sen tunteita. Se haluaa saada selville mitä [hahmolle #2] tapahtui ja nyt se henkilö, joka voisi kertoa asiasta on kuollut.

Ja tästä se lähti. Ensin kirjoitin sivun verran L:n tunnetason pohdintoja ja sitten aloin miettimään seuraavaa ongelmaani, eli tiedon puutetta. Vaikka olen lukenut satoja dekkareita, en ole oikeastaan koskaan miettinyt sitä, mitä kaikkea tapahtuu, kun viranomaiset saapuvat rikospaikalle. Onneksi olin tehnyt noin kymmenen vuotta sitten viisaita ostopäätöksiä. Hankin kyseisen kirjan aikoinaan taustatutkimukseksi toiseen käsikirjoitukseen, mutten lopulta käyttänytkään sitä. Koska kyse on oppikirjasta, niin tässähän purettiin auki kaikki mitä halusin tietää ja tätä lukiessa syntyi sitten herra T.

Uusien hahmojen luominen on yksi suurimmista perisynneistäni kirjoittaessa. Yleensä heitä syntyy siinä vaiheessa, kun käsikirjoituksessa pitäisi tapahtua jotain uutta, kuten edellä mainitussa kohtauksessa. Kaikki uudet hahmot eivät kuitenkaan päädy valmiiseen käsikirjoitukseen vaan yleensä he yhdistyvät editointivaiheessa muihin hahmoihin. Tällä hetkellä herra T on sulautumassa yhteen herra B:n kanssa, joka esiintyy käsikirjoituksen nykyisessä versiossa enää vain prologissa.

En osaa selittää, miksi käsin kirjoittaminen toimii ja miksen pysty toistamaan samaa prosessia tietokoneella. Ehkä kyse on osittain samasta ilmiöstä, jonka takia käsin kirjoitetut muistiinpanot toimivat oppimistilanteissa paremmin. Tai ehkä kyse on vain siitä, että käsin kirjoittaessa on vähemmän paineita, kun tekstiä ei voi poistaa eikä muokata.

Jos joku teistä bloginlukijoista purkaa jumitusongelmiaan kirjoittamalla, niin olisi mielenkiintoista saada kuulla, miten te sen teette? Millaista tekstiä teillä syntyy?

2 Replies to “Herra T”

  1. Ihan samalla tavalla lähtee purkautumaan: esitän itselleni kysymyksiä/ongelmia ja lähden sitten pohtimaan vastauksia. 🙂

    Tosin saatan tehdä sitä tietokoneella, en vain käsin. Mutta ehdottomasti pitää ajatukset kirjoittaa ylös jollain tavalla, sitten korostaa tai viivata yli, tehdä listoja ratkaisuvaihtoehdoista ja ympyröidä asioita, kirjoittaa viitteitä – ylipäätään kaikkea mahdollista, mikä auttaa hahmottamaan tilannetta.

    Minullakin jumitus syntyy varmaankin 95 % tapauksista vain ja ainoastaan siitä, etten ”näe kohtausta sieluni silmin” tai tiedä, mitä tarvitsen, jotta voisin jatkaa.

    1. Aika samantyylinen prosessi siis 🙂
      Olisi todella kätevää, oppia tekemään saman asian koneella. Ehkä sitä voisi kokeilla seuraavan jumin aikana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *