Kysymyksiä ja vastauksia

Hirveän nopeasti meni tämäkin viikko. Jotenkin tuntuu, että juurihan oli maanantai, mutta en siis valita. Viikonloput ovat ihania 🙂

Aika hurahti varmaan senkin takia nopeasti, että tällä viikolla tapahtui monta asiaa mitä jännitin etukäteen kuten katalogin ulos tuleminen sekä näiden sivujen julkaiseminen. Tällä viikolla esiinnyin myös ensimmäistä kertaa kirjailija-roolissa, kun Gummeruksella oli vuoden 2020 uusien kirjojen esittelytilaisuus. Vaikka joudun töissä esiintymään, koska vedän ryhmiä ja vinkkauksia oli se silti erilaista olla lavalla ja joutua puhumaan omasta kirjasta. Minulla ei ole tietenkään ainuttakaan kuvaa tai videopätkää tästä esiintymisestä, mutta tässä vastauksen niihin kysymyksiin, joita minulle kysyttiin. Osa näistä vastauksista on aavistuksen perusteellisempia kuin mitä esitin lavalla.

 

Mistä tämä tarina sai alkunsa?

Ennen kuin sain idean Syvän maan juuriin kirjoitin toista kässäriä, joka ei vaan toiminut. Mielessä oli jo jonkin aikaa pyörinyt ajatus tarinasta, missä olisi lapsi ja jokin rikos/murha jonka tämä lapsi näkee, muttei ymmärrä näkemäänsä. Ja jotenkin juoni liittyy siihen, että asiaa selvitetään. Ne kuvat, jotka pyöri mielessä tämän kässärin suhteen oli: kaksi pikkutyttöä ja 60-luvun suomi.

Syvän maan juurien tarina, tuli kutienkin vähän pyytämättä mieleen, kun istuin bussissa ja olin matkalla iltavuoroon töihin. Vähän ennen kuin bussi kääntyi työpaikan pysäkille, näin mielessäni pojan ja ne tietyt tapahtumat aivan tarinan loppupuolelta. Ja siinä, kun sitten kävelin pysäkiltä työpaikalta, kelasin näitä kohtauksia alkuun ja katselin ne uudestaan ja kun pääsin töihin, tiesin mikä 30-luvulle sijoittuvan osan juoni oli.

70-luvun osuuteen sijoittuva tarina syntyi enemmän siitä, että kun lähdin kirjoittamaan tätä kässäriä, niin huomasinkin kirjoittavani keski-ikäisestä miehestä ja mietin, että miten tämä liittyy siihen lapseen, jonka näin? Ei siinä kestänyt kauan tajuta, että kyse oli samasta hahmosta kahdella eri aikakaudella. Ja ehkä juuri sen takia 70-luvulle sijoittuvan osuuden kirjoittaminen oli vaikeampaa, koska se ei tullut ihan yhtä valmiina päähän.

Miten sinusta tuli kirjailija?

Olen aina kertonut tarinoita, mutta en vaan ole kirjoittanut niitä ylös. Teininä yritin, mutta koska jälki oli karseaa, ajattelin vain, että en osaa kirjoittaa. Minua oikeasti harmittaa se, etten tajunnut nuorempana, että kirjoittaminen on taito, jota voi harjoitella (ja että on olemassa sellainen asia kuin editoiminen).

Ensi vuoden syksyllä tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun innostuin toden teolla kirjoittamisesta. Päässä oli taas pyörinyt tarina, mutta miettimisen lisäksi en ollut tehnyt sille mitään. Sitten eräs työkaveri jäi pitkälle sairaslomalle ja kun tavattiin muutama kuukausi sen jälkeen, hän kertoi, miten oli sairasloman aikana kirjoittanut kaksi runokokoelmaa ja yhden romaanikässärin. En tiedä mikä minulla naksahti päässä, mutta silloin päätin, että ihan sama kuinka rumaa tekstiä saan aikaiseksi, mutta minäkin haluan kirjoittaa tämän tietyn tarinan. Joten kirjoitin ylös kaiken mitä tiesin tarinaan liittyen. Osa oli ihan vain huomioita ranskalaisilla viivoilla, mutta mukana oli myös yksi tärkeimmistä kohtauksista ihan tarinan lopusta. Sitten lähtein sähköpostia kaverille ja rekrytoin hänet mukaan tähän kirjoittamisprojektiin. Pari vuotta siinä meni, että saatiin kässäri aikaan ja lähetettiin se jopa kustantamokierrokselle. Tietenkin sitä toivoi silloin, että se olisi julkaistu, mutta onneksi kukaan ei tarttunut siihen. Yritin lukea sitä muutama kuukausi sitten, mutta en kyennyt. Sillä hetkellä se oli kuitenkin parasta mihin pystyttiin. Tämän kässärin myötä kirjoittamisesta tuli osa arkea.

Jos sinun pitäisi valita yksi väri tai sävy, joka jollain tapaa olennaisesti liittyy esikoisromaaniisi, mikä se olisi ja miten se liittyy tarinaan?

Harmaa. Ja tämä ei nyt liity Ernest Grayn sukunimeen vaan muutamaan ullakolle sijoittuvaan kohtaukseen, jotka näin aina hyvin harmaina. Myös Newpinen kaupunki, johon tarina sijoittuu, näyttäytyi minulle hyvin harmaana varsinkin 70-luvun osuuksissa.

Entä, jos valittavana on tuoksu?

Auringonlämmittämän huoneen seisahtanut ilma

Entä esine?

Samuelin hattu. Minun on tosi vaikea nähdä hahmojeni kasvonpiirteitä, mutta aina, kun kirjoitin Samuelista näin mielessäni tämän hatun.

Keitä kirjallisia esikuvia sinulla on?

Tämä oli näistä kysymyksistä vaikein. Vastasin tähän kuitenkin, että Joël Dicker. Tämä siitä syystä, että kun Syvän maan juuret tuli mieleen, ensimmäinen ajatus oli, että enhän minä voi kirjoittaa tätä tarinaa, koska enhän minä oikeasti tiedä mitään Yhdysvaltojen etelävaltioista. Samana syksynä luin sitten Totuus Harry Quebertin tapauksesta ja ihastuin siihen ihan täysillä. Silloin päätin, että jos tämä sveitsiläinen tyyppi voi kirjoittaa Yhdysvalloista, niin miksen minäkin.

 

Muuta

Nyt kun olen tässä pari päivää katsellut näitä sivuja niin mielessä pyörii jo muutama asia mitä haluan vielä säätää. Kuten tuo oma nimi tuossa bannerissa, joka voisi olla ehkä vähän isommalla, mutta myös vähän kapeammalla fontilla. Aikaisemmin bannerissa luki Kirjailijan kotisivut, kunnes eräs ystävä huomautti, että urlia ja kansikuvaa lukuunottamatta, missään näillä sivuilla ei lukenut minun koko nimeä. Jotenkin bannerin fontti ei häirinnyt minua lainkaan, ennen kuin siinä olikin tuo oma nimi.

Haluan myös säätää sitä, miltä kommentit näyttävät, kun joku vastaa kommenttiin. Visuaalisesti olisi mielekkäämpää, jos vastaukset olisi sisennetty jolloin on helpompi hahmottaa, mitkä on uusia kommentteja ja mitkä niiden vastauksia.

Sitten on tietty se Kirjat -sivu jonka taulukkoa pitäisi vielä säätää. Se ei ihan vielä skaalaudu oikein, kun katsoo sivuja kännykällä.

Mutta yksikään näistä asioista ei ole niin akuutti, että jaksaisin säätää niitä tänään.