Kaksi ja puoli tuntia

Tänään käytin kaksi ja puoli tuntia siihen, että kuvailin autokorjaamoa 116 sanan verran. Varmasti löytyy niitäkin kirjoittajia, joiden mielestä tämä on täysin hukkaan heitettyä aikaa ja joku minua paljon tehokkaampi olisi ehdottomasti naputellut saman, tai jopa paremman kuvailun, huomattavasti nopeammin. Silti en kadu kuvailuun käyttämääni aikaa, sillä harva asia voittaa sen tunteen, kun sanat loksahtavat vihdoin paikoilleen.

Nämä 116 sanaa saivat minut kuitenkin miettimään, kuinka suuri kontrasti nollaversion ja ensimmäisen version välillä voi parhaimmillaan olla. Tämäkin kuvailu lähti liikkeelle viime viikolla kirjoittamastani viidestä sanasta: [NIMI] autokorjaamon pihalla oli rauhallista. Kuvailu oli tynkä, koska autottomana ihmisenä en ole juurikaan viettänyt aikaa autokorjaamoissa eikä minulla siksi ollut kunnollista referenssiä, johon nojata. Siksi aamuinen kirjoitussessio alkoi googlettamalla ensin sukunimiä, jotta sain autokorjaamolle nimen, ja sitten autokorjaamon kuvia, jotta tiesin mitä kuvailla.

Aina nollaversion kuvailu ei kuitenkaan ole näin tynkä. Joskus kuvailu osuu nappiin jo ensimmäisellä yrittämällä. Näissä tilanteissa tiedän yleensä jo ennestään mitä haluan sanoa, mutta tätä kohtausta kirjoittaessa näin ei kuitenkaan ollut. Googlettamisen olisi voinut tietenkin tehdä jo ennen nollaversion kirjoittamista, mutta joskus on vain tärkeämpää päästä tekstissä eteenpäin. Se, miltä kyseinen autokorjaamo näyttää ei ole kohtauksen ydin ja siksi en myöskään priorisoinut sitä, kun tartuin viime viikolla kynään.

Niin ja sen voisin vielä mainita, että tuo kuvailu on siis ainoastaan autokorjaamon pihasta. Seuraavaksi pitäisi vielä kuvailla se sisältäpäin.

2 Replies to “Kaksi ja puoli tuntia”

  1. Näinpä, tämä on itselleni ainakin editoimisen suola. Minullakin raakateksti/nollaversio on kuvailultaan pääosin hyvin niukkaa, juuri saattaa olla tällä tavalla vain mainittu paikka ilman varsinaista ulkonäöllistä kuvailua, ja sitten editoinnissa vasta laajennan.

    Tämä osoittaa myös varsin hyvin, millaista työtä kirjoittaminen on. Että kaikki, jokainen yksityiskohta, todella vaatii työtä. Joskus vähemmän, joskus enemmän. Mutta vaikka jokin asia ei tuntuisi olennaiselta, teksti olisi kuitenkin erilainen, jos sitä työtä ei tekisi.

    Kiitos, että kerroit kokemuksestasi. Tuli olo, että haluan ottaa oman ”autokorjaamon pihani” taas työn alle. 🙂

    1. ”Mutta vaikka jokin asia ei tuntuisi olennaiselta, teksti olisi kuitenkin erilainen, jos sitä työtä ei tekisi.”
      Juuri tämä! Jonkin yksityiskohdan hiominen voi tuntua välillä ”turhalta työltä”, mutta harvoin se sitä on.

      Onnea oman ”autokorjaamon pihan” kanssa. Kiva, kun muillakin on näitä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *