No niin, eli puhutaanpas asiasta, jota en tee yhtään…. tai korjataanpas tuo virke. Puhutaanpas asiasta, jota en tiennyt tekeväni.
Markkinoinnista minulle tulee ensimmäisenä mieleen TV-shoppi, Saunabeltti, .95 -hintalaput, turha krääsä ja lupaus, ettei siinä vielä kaikki.
Näiden mielikuvien takia olen jo vuosia ollut allerginen sanalle ”markkinointi” ja pelkkä ajatuskin, että sitä pitäisi tekemällä tehdä ahdisti kohtuuttomasti. Mielikuvani markkinoinnista muuttui muutama viikko sitten, kun kuuntelin The Rebel Author Podcastin kolmannen jakson: How to Market Nonfiction Books With Boni Wagner-Stafford.
Wagner sanoo: ”And you hear complaints about oh, my God, I you know, I just this author keeps just, you know, spamming me and saying buy my book by my book. Well, that is exactly what’s the problem is that that author has confused promotion, with marketing…”
Vastenmielisyyteni markkinointia kohtaan johtui ihan siitä, että olin myös sekoittanut markkinoinnin ja myynninedistämisen. Luulin vuosia, että ne ovat sama asia, mutta kun ne eivät ole.
Kun aloitin vanhan blogin syksyllä 2014 niin ei minulla käynyt mielessäkään, että sekin oli markkinointia. Blogi teki minusta kuitenkin ”tunnetun” siinä pienessä piirissä, joka sitä luki ja joiden blogipostauksia kommentoin. Samalla (jälleen kerran tiedostamatta) tuli hoidettua toista vakioinhokkia, eli verkostoitumista.
Keskityn tässä postauksessa markkinointiin kirjailijoiden ja varsinkin itseni kaltaisten, ei niin tunnettujen kirjailijoiden näkökulmasta.
Mielestäni kirjan markkinoinnin voi jakaa karkeasti kolmeen osaan:
-
-
- Mihin kirjailija voi vaikuttaa
- Mihin kirjailija ei voi vaikuttaa
- Mitä kirjailija voi edesauttaa, mutta minkä lopputulokseen hän ei voi vaikuttaa.
-
Mainokset
Kirjailijahan ei voi vaikuttaa siihen, ostaako kustantamo kirjalle ulkopuolista mainostilaa tai tekeekö kustantamo kirjasta nostoja omilla somekanavilla.
Mutta eihän mikään estä kirjailijaa hehkuttamasta omaa kirjaansa somessa tai käyttämästä omaa aikaa tai rahaa vaikkapa omaan Facebookin kirjanmarkkinointikampanjaan. Jos kirjan takana on kustantamo, niin kysyisin heiltä ensin vihreää valoa (tiedä vaikka heiltä liikenisi avustusta osaan kustannuksista) ja jos asialle ei ole estettä niin siitä vaan.
Ennen kuin heittää euronsa Facebookia tai muita somekanavia päin niin kannattaa miettiä kuka on toivottu kohderyhmä ja mistä heidät voi tavoittaa. Kaikki ikäryhmät eivät pyöri samoilla somealustoilla eivätkä kaikki ikäryhmän lukijatkaan ole yhtenäisiä. On esimerkiksi turhaa mainostaa nuortenkirjaa Facebookissa tai kauhukirjaa viihdekirjoihin suunnatulla sivustolla. Lastenkirjojen kohdalla mainoksen kohderyhmä on kirjan ikäryhmän vanhemmat, eivät lapset itse.
Some markkinoinnista löytyy valtavasti tietoa ja kaikenlaisia oppaita. Kirjastoistakin löytyy jonkin verran esimerkiksi Facebook-markkinointiin liittyviä kirjoja, mutta itse karttaisin kaukaa kaikki yli 2v vanhat kirjat. Facebookin (tai minkä tahansa somekanavan) algoritmit muuttuvat kuitenkin sen verran tiuhaan, että se mikä toimi vuonna 2013 ei välttämättä toimi enää lainkaan.
Suurin yksittäinen markkinointitapahtuma mille tahansa kirjalle on kirjan julkaisutilaisuus. Tilaisuuden voi tietenkin pitää vain oman porukan kesken tai sitä voi käyttää juhlinnan lisäksi myös yhtenä markkinointitapahtumana. Julkisen tapahtuman ei tarvitse olla mitenkään iso tai kallis. Osallistuin kerran kirjastossa järjestettyyn kirjanjulkaisutilaisuuteen, jossa tarjottavana oli vissyvettä ja Fazerin suklaata ja ohjelmana kirjailijan haastattelu ja se oli ihan riittävää. Kirjailijan tuotanto ei ollut minulle entuudestaan kovin tuttua, mutta haastattelu herätti mielenkiintoni ja sehän on markkinoinnin tarkoitus.
Arviot, haastattelut ja esiintymiset
Arviot ovat yksi niistä asioista, joihin kirjailija tai kustantaja ei voi suoraan vaikuttaa. Kustantajat lähettävät kyllä medialle ja joillekin bloggareille kirjojen arvostelukappaleita. Kirjabloggarit voivat myös pyytää arvostelukappaletta suoraan kustantajalta, jos he sitä tarvitsevat. Olen itsekin pyytänyt niitä muutamaan otteeseen, kun haastattelin kirjailijoita heidän kirjojensa tiimoilta. Mutta tämän alkusysäyksen jälkeen ei kustantaja eikä kirjailija voi vaikuttaa siihen, tuleeko se arvio koskaan ulos. Jos kirjabloggari on varta vasten pyytänyt kirjaa, niin voi olettaa, että arvio on tulossa, mutta eihän sekään ole täysin varmaa.
Ellei oma kirja satu olemaan vuoden lehdistösensaatio, niin omalla aktiivisuudella on väliä kirjan esille saamiseen. Otetaanpas esimerkiksi minua paljon sosiaalisempi kirjailija, joka on ollut aktiivisesti markkinoimassa omaa kirjaansa, eli Outi Hongisto. Hongiston esikoiskirja Veljet – Amir, ilmestyi maaliskuussa. Hongiston kolmesta haastattelusta (Länsiväylä, Etelä-Suomen sanomat ja Rakennuslehti) kahdessa ensimmäinen yhteydenotto tapahtui Hongiston aloitteesta ja yksi kustantajan. Kirjakauppoihin sovitut (mutta koronan siirtämät) kirjailijakäynnitkin järjestyivät myös hänen omasta aloitteestaan.
Kirjastolaisena voin myös sanoa, että jos kirjastossa esiintyminen kiinnostaa, niin kannattaa ottaa kirjastoon rohkeasti yhteyttä. Kirjastoilla on yleensä esiintymistä varten jonkin verran budjettia ja jos heidän pitää valita varman yleisömagneetin ja täysin tuntemattoman kirjailijan välillä, niin ei ole vaikea arvata kumpaan se budjetti kulutetaan. Mutta jos se esiintymispalkkio ei ole koko esiintymisen tärkein asia, niin silloin kannattaa kysyä kirjastolta voiko heillä järjestää tilaisuutta. Olen itsekin järjestänyt kaikenlaisia kirjallisuustilaisuuksia kirjastoissa, joista osa on ollut juuri sellaisia, että minulle tuntematon kirjailija ottaa ensin yhteyttä. Yleensä näissä tilaisuuksissa kirjailija on puhunut itse kirjastaan tai järjestänyt haastattelijan omasta takaa. Muutaman kerran olen jopa yllättynyt tilaisuuteen saapuvien kuuntelijoiden määrästä. Sen voin sanoa, että jos omakustannekirjailija tai suurelle yleisölle tuntematon kirjailija vetää yleisöä se ei johdu siitä, että kirjastolainen lätkäsi tilaisuuden mainoksen Helmet-sivuille vaan siitä, että kirjailija on onnistunut markkinoimaan sitä omissa kanavissaan.
Postituslistat ja uutiskirjeet
Koska tässä postauksessa on kyse asioista, joita olen oppinut kirjoittamispodcasteista, niin en voi sivuttaa postituslistoja ja uutiskirjeitä. Jos kuuntelee englanninkielisiä kirjoittamispodcasteja, niin on mahdotonta välttää kuulemasta postituslistojen ja uutiskirjeiden tärkeydestä. Moni kutsuu niitä jopa kirjailijan tärkeimmäksi markkinointityökaluksi. Postituslistalla olevat tilaajat ovat kuitenkin kaikki potentiaalisia lukijoita, jotka ovat vapaaehtoisesti päättäneet seurata kirjailijan tekemisiä.
En nyt tiedä onko kyse kulttuurieroista vai mistä, mutta uutiskirjeet eivät näytä olevan kovin iso asia kotimaisten (ei edes indiekirjailijoiden) keskuudessa, kun taas britti- ja amerikkalaiskirjailijoiden sivuilla uutiskirjeentilausikkuna pomppaa melkein heti esille. Olen yrittänyt, jos ei nyt rakastaa, niin edes oppia sietämään uutiskirjeitä, mutta ne eivät vain ole minun juttuni. Mutta jos uutiskirjeen luominen kiinnostaa niin tässä muutama vinkki, jonka olen kuullut toistuvan näissä podcast-haastatteluissa:
-
-
- Uutiskirjeen sisältö pitää olla muutakin kuin oman kirjan myyntipuhetta.
- Sisällössä kannattaa olla jokin toistuva rakenne, esimerkiksi vaikka omat kuulumiset, mitä uutta kirjarintamalla, pari kirjavinkkiä (siis muiden, ei vain niiden omien) ja ehkä mainos omasta seuraavasta julkaisusta tai esiintymisestä. Sisällön ei kannata olla siis sitä, että yksi viesti on pelkkää uuden kirjan hehkutusta ja seuraava omien kissojen tai lasten edesottamuksia. Tasaisuus on tärkeää.
- Julkaisutahdin kannattaa olla edes jollain tavalla säännöllinen, mutta ei niin tiheä, että vastaanottaja ahdistuu viestitulvasta. Säännöllinen voi siis tarkoittaa kuukausittaista, neljännesvuosittaista tai vaikka vain silloin, kun julkaisee uuden kirjan.
- Julkaisutahti kannattaa mainita jo tilausvaiheessa.
- Uutiskirjeen sisältökin kannattaa avata jo tilausvaiheessa. Näin tilaaja tietää etukäteen, millaista uutiskirjettä on tilaamassa.
- Tiedosta kenelle olet kohdentamassa uutiskirjettä. Tämä kuitenkin määrittelee paljolti sisällön.
- Luo uutiskirje, jollaisen haluisit itse saada. Käytä hyväksi omaa ääntäsi. Jos olet vakava ja asiallinen tai viljelet huumoria niin kaikki tämä saa näkyä uutiskirjeessäsi. Kirjoittajaäänesi on kuitenkin houkutellut nämä tilaajat alun perin paikalle.
-
Jos uutiskirjeen luominen kiinnostaa, niin aiheesta löytyy paljon blogipostauksia ja YouTube-videoita. Kannattaa myös tilata muiden kirjailijoiden uutiskirjeitä. Se on paras tapa oppia millainen sisältö viehättää sinua tilaajana ja mikä ei.
Lopuksi
Se kuinka paljon näkyvyyttä kirja saa riippuu niin monesta asiasta. Isoilla kustantamoilla on tietenkin enemmän resursseja kirjan esille nostamiseen, kun taas pienillä kustantamoilla osa tai koko markkinointi voi jäädä kirjailijan oman aktiivisuuden varaan. Sitten on vielä indiekirjailijat, joiden kirjan näkyvyys on täysin heistä riippuvaista.
Ennen kuin innostuu tai lannistuu kirjansa markkinoinnista, kannattaa miettiä, missä kulkevat omat rajat asian suhteen. Onko markkinointi asia, joka oikeasti innostaa vai onko se vaan pakollinen paha? Kuinka paljon olet valmis tekemään työtä markkinoinnin eteen ja kuinka paljon markkinointityötä on sinulle riittävää. Markkinoinnin ei tarvitse olla mikään järjetön mörkö. Yksinkertaisimmillaan se on vain esillä olemista.
Omalla kohdallani olen ollut enemmän kuin tyytyväinen kirjan saamaan näkyvyyteen ja ilahdun jokaisesta somenosteesta, jonka Gummerus tekee instan tai Facebookin puolella. Voisinko itse tehdä enemmän? Tietenkin, mutta tällä hetkellä tämä blogi on minulle riittävän paljon markkinointia.
Mistä lisää tietoa
Jos omien kirjojen markkinointi kiinnostaa, niin Joanna Pennin sivut markkinoinnista on ainakin yksi hyvä paikka aloittaa.