Viime aikoina minun on täytynyt tehdä kaikenlaisia päätöksiä kässärin suhteen. Osa niistä on syntynyt kivuttomasti, kun taas osaan en ole löytänyt vielä minkäänlaisia ratkaisuja.
Yksi näistä päätöksistä oli kahden hahmon, herra Vihreän ja neiti Valkoisen, nimien muuttaminen. Ehdotus sukunimien vaihtamiseen tuli kustannustoimittajalta, jotta teksti saisi etäisyyttä edelliseen kirjaan (siinähän oli herra Harmaa). Neiti Valkoisen nimi oli helppo vaihtaa, kun hahmo sulautui erääseen toiseen ja otin käyttöön sulautetun hahmon sukunimen. Herra Vihreän kohdalla, homma ei ole ollut lainkaan näin mutkatonta.
Herra Vihreällä oli alun perin ihan eri nimi. Se oli hyvä nimi ja pidin siitä, kunnes se piti taivuttaa suomeksi ja siitä tuli niin koominen, ettei se toiminut enää lainkaan. Viime vuoden keväällä tämäkin hahmo sulautui erääseen toiseen ja otin käyttööni poistetun hahmon nimen ja näin syntyi herra Vihreä. Muistan valitelleeni jossain vaiheessa, kuinka vaikeaa oli tottua kutsumaan hahmoa tällä uudella nimellä. Tätä outouden tunnetta ei kestänyt kuitenkaan kauan sillä nimi toimi ja oli täydellinen tälle hahmolle. Kustannustoimittajan kommentin jälkeen herra Vihreä sai uuden nimen. Neljä kuukautta myöhemmin, en ole vieläkään tottunut siihen. Joka päivä testailen mielessäni erilaisia sukunimiä, mutta vielä en ole löytänyt mitään käyttökelpoista. Olen kyllä aina tiennyt, että nimen täytyy sopia hahmolle, mutta nimen valitseminen ei ole koskaan aikaisemmin ollut näin vaikeaa.
Sen sijaan mikä ei ollut vaikeaa, oli sähköpostin lähettäminen kustannustoimittajalle, jossa ilmoitin, että toukokuun deadline ei tule onnistumaan. Editoiminen on edistynyt paljon hitaammin kuin olin alun perin kuvitellut ja jos tähtäisin tosissani toukokuulle niin se tarkoittaisi kiirehtimistä ja pakkokirjoittamista enkä halua tehdä kumpaakaan.
Tällä käsikirjoituksella ei ole kiire. Kässärillä ei ole vielä sopparia ja yksikään painokone ei pyöri tyhjäkäynnillä odottamassa juuri tätä tekstiä, joten miksi kiirehtiä, jos se ei tunnu hyvältä?
Päätöksen jälkeen kirjoittamisesta tuli eri tavalla nautinnollista. Tämä on nyt selvästi sellainen käsikirjoitus, joka vaatii oman aikansa, joten annetaan sitä sille sitten.
Mutta koska olen minä ja rakastan deadlinejä, niin kyllähän minä silti tähtään toukokuuhun, tai tarkemmin sanottuna toukokuun loppuun. Jos käsikirjoitus on silloin valmis, voisin pistää sen kesäksi tauolle ja tehdä jotain ihan muuta. Jos käsikirjoitus ei ole silloin valmis, voisi silti tehdä ihan hyvää pistää se kesäksi tauolle ja tehdä pari kuukautta jotain ihan muuta.