Jenna Kostetin neljäs täyspitkä romaani Linnunluisia ilmestyi syksyllä 2020. Tämän lisäksi Kostetilta on ilmestynyt kaksi kuvakirjaa yhteistyössä Kaisu Sandbergin kanssa ja hän on ollut yhtenä kirjoittajana sekä ”Sakai Pälsi: elämä ja työt” -kirjassa että Vuoden 2020 kotiseututeoksen voittaneen ”Yksi raitti – kaks kylää” -teoksessa.
Hei Jenna. Esittelisitkö itsesi blogin lukijoille ja kertoisitko mistä uusin kirjasi kertoo?
Hei, olen Jenna, Turusta kotoisin oleva, nykyään Raisiossa asuva kirjailija. Leipäni saan työskentelemällä museon asiakaspalvelussa.
Linnunluisia on Turun saaristoon sijoittuva sukutarina, jossa seurataan kahden perheen kohtaloita eri aikatasoissa. Kirjan alussa Mikael palaa useamman vuoden jälkeen äitinsä sukutalolle ulkosaaristoon ja perheen ympärille kietoutuneet salaisuudet alkavat vähitellen purkautua.
Miten tämä kirja sai alkunsa? Mikä oli ensimmäinen lause, jonka kirjoitit käsikirjoitukseen ja löytyykö se vielä julkaistussa kirjassa?
Ensimmäinen lause oli ”Tänä kesänä minä ja isä matkustamme saareen kahden”, ja se löytyy myös lopullisesta versiosta, kirjan toisen luvun alusta. Alunperin käsikirjoituksen aihio oli novelli, jonka kirjoitin goottilaisen kirjallisuuden antologiaa varten. Novelli ei kuitenkaan päässyt mukaan antologiaan, joten siitä tuli kirja.
Linnunluisia -kirjan taival käsikirjoituksesta painoon oli pitkä ja kuvailit sitä blogissasi vaikeaksi. Mikä teki juuri tästä käsikirjoituksesta erityisen vaikean?
Joissain kritiikeissä Linnunluisista on mainittu, että se tuntuu pitkitetyltä ja olisi kaivannut tiivistämistä. Kirjan alku oli novellissa, jota lähdin kasvattamaan romaaniksi, eli kritiikki on varmasti aiheellista. Tälle tarinalle oli vaikea löytää sopivaa muotoa, se oli ensin Mikaelista ja Matildasta kertova novelli, sitten nuortenkirja, jossain versiossa se oli selkeästi spekulatiivista fiktiota ja vasta viimeisimpään versioon olin itse tyytyväinen. Ehkä keskeisin ongelma oli se, etten oikein itsekään tiennyt, onko tämä tarina lintu vai kala. En tiedä vieläkään.
Käsikirjoituksen tie paperinivaskasta kirjaksi oli myös vaiherikas. Jo ensimmäistä nuortenkirjaversiota pyöriteltiin yhdessä kustantamossa pitkään ja viimeisinkin versio kiersi kustantamosta toiseen. Erään kustantamon edustaja jopa sopi kanssani tapaamisen, perui sen tapaamispäivän aamuna eikä vastannut sen jälkeen enää yhteenkään viestiini. Se vaihe käsikirjoituksen historiassa oli todella turhauttava. Linnunluisia on vaikeasti genretettävä teos ja olen tavattoman iloinen, että lopulta löytyi kustantamo, jossa siihen uskottiin ja lukijoita, jotka pitävät kirjasta.
Kuinka helposti tai vaikeasti kirjan nimi syntyi?
Kirjan ensimmäisen version nimenä oli ”Utön lokit”. Olin aika kiintynyt nimeen, mutta jossain vaiheessa käsikirjoituksen uutta versiota kirjoittaessani tulin siihen tulokseen, etten halunnut alleviivata tarinan tapahtumapaikkaa liiaksi. Kirjan Utö ei vastaa todellista saarta, vaan se on Utön fiktiivinen versio.
Lopullinen nimi löytyi kirjalle aika helposti. Omassa mielessäni se yhdistyy ensisijaisesti Pierre Belonin anatomiseen piirustukseen, jossa vertaillaan linnun ja ihmisen luurankoja. Taustatyötä tehdessäni törmäsin kuvaan ja hämmästelin sitä, miten samanlaisilta luurangot näyttivät.
Kirjoittamisen ohella käyt myös kokopäiväisesti töissä. Mistä löydät aikaa ja energiaa kirjoittaa päivätyön ohessa?
En aina tiedä itsekään. Kiitos kirjoittamista rahoittavien säätiöiden ja työnantajani olen saanut parin viime vuoden aikana pitää useamman kuukauden jakson apurahavapaata. Aikaisemmin jaksoin käydä töissä päivisin ja kirjoittaa yöllä, mutta se ei enää onnistu. Olen uhrannut aika paljon kirjoittamisen eteen, en esimerkiksi ole koskaan tavoitellut vaativampiin tehtäviin työuralla, koska olen tiedostanut, että se olisi pois kirjoittamisesta. Ensi vuonna jään leipätöistäni opintovapaalle opiskelemaan luovaa kirjoittamista. Jännittävää nähdä, miten täyspäiväinen kirjoittamistyöskentely onnistuu, kun on tottunut siihen, että arki jakaantuu monen eri asian välille.
Kuten esittelytekstistä huomaa, olet hyvin monipuolinen kirjailija. Ensimmäinen kirjasi Lautturi oli nuortenkirja, kun taas seuraava kokopitkä työsi aikuisten dekkari ja kaksi uusinta kirjaasi taas aikuisten kaunokirjallisuutta. Miten päädyit kirjoittamaan näin laaja-alaisesti? Tiedätkö jo heti uuden projektin alussa, mikä on kirjan kohdeyleisö ja mitä tyylilajia kirja edustaa?
En vain osaa keskittyä yhteen asiaan kerralla ja olen kiinnostunut monista, erilaisista jutuista. Tuntuisi julmalta yrittää valita vain yksi kiinnostuksen kohde ja keskittyä siihen. Tiedostan, että eri genrejen välillä hyppely on hankalaa sekä lukijalle että kustantamolle, mutta ahdistun siitä ajatuksesta, että pitäisi valita, mitä teen tästä eteenpäin. Ajattelen kyllä kirjoittaessani kohderyhmää, koska vaikka nautin kirjoittamisesta ja tarinankerronnasta ihan itsenään, ajattelen, että tarinaa myös kerrotaan jollekulle. En kuitenkaan juurikaan osaa laskelmoida ja suunnitella ja kuten Linnunluisten historiasta huomaa, tarina, genre ja kohderyhmä voivat myös muuttaa muotoaan prosessin edetessä. Ja se on ihan okei.
Millaista taustatutkimusta teit uusinta kirjaasi varten? Jäikö jokin tietty yksityiskohta erityisesti mieleen?
Reissasin kirjaa kirjoittaessani jonkin verran saaristossa, mutta erityisesti luin linnuista, niiden käyttäytymisestä sekä haaksirikoista. Erityisesti minuun teki vaikutuksen lintujen muuttokäyttäytyminen. Siinä on jotakin maagista. Alunperin kiinnostuin linnuista kahden tallikaverini myötä: meillä oli eräänä vuonna haaste kerätä ratsain linnuntunnistuspisteitä. Olen lintujen tunnistamisessa aivan surkea, mutta opin katselemaan taivaalle.
Kaunokirjallisuuden lisäksi olet kirjoittanut kaksi kuvakirjaa: ”Ilon Milli ja Pelon Mölli” sekä ”Milli, Mölli ja surunmaalaaja” yhteistyössä Kaisu Sandbergin kanssa. Miten nämä kuvakirjat saivat alkunsa? Miten löysitte Kaisun kanssa toisenne ja millaista oli tehdä yhteistyötä kuvittajan kanssa?
Kirjoitin ensimmäisen Millin ja Möllin jotakin kirjoituskilpailua varten. Kirjan voisi sanoa olevan omakohtainen, koska olen itse kova stressaaja ja aloin joskus puhutella sisäistä kriitikkoani Mölliksi. Mölli on se tyyppi, joka huutelee pään sisällä ja on sitä mieltä, että kaikki menee kuitenkin pieleen.
Menestystä kisassa ei tullut ja käsis jäi pitkäksi aikaa pöytälaatikkoon. Keksin kuitenkin myöhemmin kysyä kirjailijakollegaltani Elina Pitkäkankaalta sattuisiko hänen ystäväpiirissään olemaan joku, joka haluaisi kuvittaa lastenkirjan. Elinan ystävä Kaisu innostui projektista ja lähdimme tekemään yhdessä kirjaa. Kaisun kanssa työskentely on ihanan vaivatonta. Annamme toisillemme työrauhan ja heittelemme välillä whatsapissa hulluja ideoita. Se on toiminut hyvin.
Kirjailijauran lisäksi olet sekä innokas neuloja että neulesuunnittelija ja tänä kesänä julkaisemasi Suolaulu-villapaita on päätynyt jo aika monen neulojan puikoille. Miten päädyit tällekin alalla? Mistä syntyi innostus neuleiden suunnitteluun?
Elämässäni tosi moni uusi oivallus ja inspiraatio syntyy epäonnistumisten ja turhautumisten kautta. Neuloin ensimmäisen villapaitani syksyllä 2018, kun kaikki kirjailijanuralla meni pieleen. Olin saanut yhdestä dystopia-käsikirjoituksesta pelkkiä hylsyjä ja muistaakseni myös Linnunluisten ensimmäinen versio oli palannut rundilta hylsynipun kera. Päätin, että kun kerran en osaa kirjoittaa, niin opettelen sitten neulomaan villapaitoja.
Neuleiden suunnittelu lähti käyntiin koronakeväänä, taas ketutuksen kautta. Museo suljettiin ja työntekijät määrättiin lomalle. Ja voi että se harmitti, kaikki kesäreissuja, lomailua, kavereiden tapaamista ja mökkeilyä varten varatut päivät piti käyttää huhti-toukokuussa kun maailma oli suljettu, eikä saanut tehdä muuta kuin istua kotona. Mikään käsikirjoituskaan ei ollut kesken ja olin koko koronakeväästä niin uupunut, etten saanut aloitettua uutta romaania. Päätin sitten Netflixin ja Bookbeatin ohella ryhtyä taas neulomaan ja avasin Instagramiin tilin neuleitani varten. Yllättäen neuleista alettiin toivoa ohjeita, joten opettelin pers edellä puuhun -taktiikalla myös neuleohjeiden kirjoittamisen.
Instagram tilisi mukaan, sinulla on suunnitelmissa neuloa kaikki Kalevalan runot. Miten runo muuntuu kuvaksi? Millainen prosessi uuden kuvion suunnitteleminen on?
Neulesuunnittelu ja käsityöyrittäjyys on varmasti teoriassa ihan erilaista kuin tarinankerronta, mutta minä olen tarinankertoja ja tuntuu luontevalta tarinallistaa myös se, mitä roikkuu puikoilla. Halusin neuloa jotakin, mikä muodostaa tarinallisen kokonaisuuden, ja koska opintojeni myötä Kalevala oli tuttu, päätin neuloa sen, ihan vain hetkellisestä mielijohteesta.
Kun suunnittelen uutta ohjetta, avaan ihan ensimmäiseksi Kalevalan ja luen runon läpi ajatuksella. Poimin rusinat pullasta, eli valikoin runon maailmasta ne teemat ja elementit, jotka itseäni kiinnostavat eniten. Sitten katselen vähän kuvia Pinterestistä tai käyn metsässä kävelyllä ja sen jälkeen alan piirtää. Suunnittelen neuleiden kuviot ensin ruutupaperille ja sen jälkeen tietokoneen ruudulle. Varsinainen villapaita syntyy yrityksen ja erehdyksen kautta. Suurimman osan ajasta minulla ei ole harmainta aavistusta siitä, mitä olen tekemässä.
Yhdeltä neulojalta toiselle. Mitä sinulla on nyt puikoilla?
Ihan liikaa kaikkea. Ikuisuusprojektina Sari Nortlundin upea Poet -villapaita Ruukin kehräämön alpakkalangasta, yhtä Knit alongia varten suunnittelemani kaarrokevillapaita sekä Kalevalan runo, josta puuttuu hihat. Ja yksi sukkakin taitaa olla keskeneräisenä jossakin.
Mitä seuraavaksi kirjoittamisen saralta? Joko mielessä pyörii uusi tarina?
Minulla on aina liikaa keskeneräisiä projekteja. Yksi käsikirjoitus on parhaillaan kustantajalla luettavana, yksi odottaa editointia. Tietokoneen työpöydällä on kolmen tekstitiedoston verran enemmän ja vähemmän vaiheessa olevia tekstinaihioita, joista saattaa tulla jotakin tai sitten ei tule, aika näyttää. Ideoita olisi vaikka miten moneen kirjaan, mutta en osaa yhtään prioirisoida. Pitäisi varmasti opetella keskittymään vain yhteen asiaan ja tehdä se kunnolla sen sijaan, että yrittää tehdä montaa asiaa samaan aikaan.
Jenna Kostetin kotisivut: https://jennakostet.com/
Kaisu Sandbergin kotisivut: https://kaisusandberg.com/
Sarjan aikaisemmat haastattelut: Kurkistus prosessiin