Kahdeksan lukua

Kirjoittelen tätä blogipostausta kaverin sohvalta, jonka (neljän kissan) kissavahtina olen tämän viikon. Kirjoittamisen kannalta kissavahtina oleminen ei tule vaikuttamaan mitenkään ajankäyttöön. Tämä aamu meni kotisohvalla editoidessa samoin kuin iltapäivä sen jälkeen, kun olin vain vaihtanut sohvaa ja kaupunkia ja asettunut kaverin luokse taloksi. Huomisen voin pyhittää kirjoittamiselle ja iltapäivällä ajattelin käyttää hyväksi vieraita maisemia ja käydä tutustumassa itselleni vieraaseen kirjastoon ja ehkä jopa raahata kirjoitusvihko mukaan tälle kävelylle, että jos lähettyvillä löytyisi myös joku kiva kahvila voisin käydä istumassa siellä hetken.

Loppuviikko menee sitten ihan samoissa kirjoittamattomuuden merkeissä, kun jos olisin ollut kotona. Olen kuitenkin vain bussimatkan päästä metrosta, eli pääsen täältä ihan hyvin treeneihin ja niille lounas, kahvittelu ja siivoustreffeille, jotka olen sopinut loppuviikkoon.

Viime viikko oli kirjoittamisen kannalta ehkä vähän pienoinen pettymys. Tahto oli kova, mutta tuli vähän ylimääräisiä menoja, jotka söivät aamun kirjoittamisaikaa. Iltapäivämenot eivät haittaa oikeastaan yhtään, koska aamut ovat itselleni tehokkainta kirjoitusaikaa. Mutta viime viikolla nämä ylimääräiset menot olivat enimmäkseen aamupainotteisia, minkä takia tämä onneton lopputulos.

Nyt työstän luvun yhdeksän viimeisintä kohtausta. Kaksi ensimmäistä kohtausta olivat aika helppoja. Kumpikin vaati vähän säätöä, mutta muuten ne meni aika kitkattomasti. Mutta sitten on myös tämä kohtaus #3. Olen parsinut sen kasaan kolmesta eri kohtauksesta. Alkupuoliskoon olen ihan tyytyväinen, mutta nyt jumitan muutamassa rivissä, jossa yritän kuvailla väsymystä. Ironistahan tässä on se, että 1.5h yöunilla olen oikeasti väsynyt, mutta en silti saanut sanoitettua sitä tunnetta, jota yritän tässä kuvata. Mutta jospa huomenna 🙂

Muuta

No viime viikolla sain kuittauksen, että Syvän maan juuret on mennyt painoon. Juhlsitin sitten tapahtumaa ostamalla itselleni ”Ernest meni painoon” -huivilangat.

Kuvassa näkyvät myös lapaset, jotka pitää vielä saada valmiiksi, ennen kun saan aloittaa huivin. Olin vähän ajatellut, että aloittaisin huivin tällä kissanhoitoreissulla, mutta ei ehditty miehen kanssa keriä kuin yksi kolmesta vyyhdistä. Suunnitelma #2 oli ottaa mukaan keskeneräinen villatakki, mutta minulla on käytössä niin pieni matkalaukku, ettei villatakki mahtunut mukaan. Joten otin lapasten lisäksi pari vajaata kerää rumaa sukkalankaa, josta ajattelin neuloa kotisukat, jos saan lapaset tehtyä eikä minulla ole enää muuta neulottavaa .

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *