Tänään työstin Kellotornia. Heräsin jo ennen neljää, joten tässä oli aamusta hyvin aikaa 🙂
Mainitsin alkukuusta, että tämän vuoden nanoprojekti on saada Kellotornin juoni kasaan. Se on ollut kasassa jo monta kertaa, mutta jossain vaiheessa se on aina hajonnut käsiin. Kellotornissa on periaatteessa kaksi eri juonihaaraa. On K:n osuudet ja L:n osuudet. L:n osuudet ovat ne, joita olen säätänyt tässä tämän kuun aikana.
On hyvin todennäköistä, että tähän blogiin eksyy myös uusia lukijoita, jotka eivät koskaan lukeneet vanhaa blogia, joten tässä pieni tiivistys Kellotornista.
Kellotorni on nyt työnalla oleva kässäri. Se on ollut työnalla syksystä 2016 lähtien koska sen lisäksi, että olen kirjoittanut sitä päivätyön ohella, olen myös kirjoittanut sitä Syvän maan juurien ohella. Eli aina, kun Syvän maan juuret tuli takaisin joltain palaute/editointikierrokselta, Kellotorni joutui syrjään.
Kellotorni ydinajatus tuli mieleen, kun luin erästä taustatutkimuskirjaa Syvän maan juuria varten. En koskaan lukenut tätä kirjaa loppuun, koska se ei ihan sivunnutkaan niitä aiheita, joista halusin lukea. Silti onnistuin löytämään sieltä ne muutamat rivit, joista syntyi Kellotornin ydinajatus. Muistan, että makasin sohvalla (makaan yleensä aina sohvalla, kun luen) ja sitten havahdun siihen, etten enää luekaan vaan mietin vain tätä uutta tarinaa. Vaikka tämä ydinajatus tuli hyvin vahvana mieleen, niin Kellotorni ei ole ollut helppo kässäri. Minulta kesti ikuisuus löytää mitään juonentapaista. Kertojaäänen kanssa oli pitkään vaikeaa eikä hahmotkaan meinanneet pysyä aloillaan. Niitä syntyi ja kuoli. Osaa kuljetin mukana vuosia, ennen kuin tajusin, että olivat turhia. Että heidät pitäisi yhdistää toisiin hahmoihin tai poistaa vain kokonaan.
Välillä tuntuu, etten ole kirjoittanut yhtäkään kässäriä yhtä paljon kuin Kellotornia. Vaikka juonen suunnittelu on sydäntä lähellä ja olen aina valmis tekemään exeleitä ja juonikaavioita, niin silti tämä kässäri on löytynyt vasta kirjoittamisen myötä. Olen kirjoittanut tähän tekstiä, joka on säilynyt melkein muuttumattomana ensimmäisestä versiosta lähtien ja paljon sellaista, mikä on lopulta joutunut roskiin. Olihan tässä myös se yksikin kesä, kun heitin pois melkein kaiken mitä olin siihen asti kirjoittanut (n. 30 000 sanaa) ja aloitin aika lailla alusta. Olen tehnyt Kellotornin kanssa kymmeniä kierroksia ja harhapolkuja, mutta en silti väittäisi, että ne ovat olleet turhia sillä jokainen on vienyt tekstiä muutaman askeleen oikeaan suuntaan.
Ehkä tämä käsikirjoitus olisi ollut helpompi, jos se olisi ollut samalla tavalla pääprojekti, kuin Syvän maan juuret aikoinaan, mutta vaikea sanoa.
Tällä hetkellä uusi juonisuunnitelma on vain kohtausluettelo wordissä. Seuraavaksi olisi tarkoitus tulostaa se, koska paperilta on helpompi hahmottaa ja käydä se vielä ajatuksella läpi. Sitten voisin aukaista Scrivenerin ja siirtää kohtaukset sinne. Samalla voin käydä läpi jo olemassa olevaa tekstiä (Kellotorni on tällä hetkellä 64 000 sanaa) ja katsoa mitä pidän ja mitä heitän pois. Suurin osa olemassa olevasta tekstistä pysyy mukana, mutta tulevat vaatimaan muokkausta.
Muuta
Sunnuntaina iski syysflunssa #2. Olen nyt ollut alkuviikon kotona ja olen vielä huomisenkin. Perjantaina on toivottavasti jo työpäivä, koska pitäisi vinkata vitosille kirjoja. Halusivat dekkareita (olen aina valmis vinkkaamaan dekkareita!), fantasiaa (fantasia on ok), mangaa (en tiedä mangasta mitään, mutta onneksi sain työkaverilta hyviä vinkkejä). Olen joutunut perumaan taudin takia jo yhden vinkkauksen sekä kiittänyt vuolaasti erästä työkaveria, joka lupasi hoitaa meidän yhteisvinkkauksen yksin. Olen kuitenkin toiveikas perjantain suhteen, sillä tänään on jo huomattavasti parempi olo kuin alkuviikosta.
Sain ehdotuksen tehdä joskus postaus millaista taustatutkimusta tein Syvän maan juuria varten. Olen itse ainakin hyvin kiinnostunut kuulemaan, kun kirjailijat avaavat työskentelyprosessejaan ja pidän siitä, kun saa kirjoittaa kirjoittamisesta, joten tietenkin tartun tähän! En kuitenkaan kirjoita aiheesta ihan vielä vaan vasta helmikuussa, kun kirja tulee ulos. Jotenkin tuntuu, että kirjasta on helpompi puhua sitten, kun se on ulkona ja kaikki voivat tutustua siihen.