Minna Mikkonen on kirjailija ja sanataideohjaaja. H\u00e4nen esikoiskirjansa Kivenker\u00e4\u00e4j\u00e4t <\/i>julkaistiin vuonna 2015 ja h\u00e4nen toinen romaaninsa Amelian luut<\/i> kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2022.<\/p>\n
Hei Minna, esittelisitk\u00f6 itsesi blogin lukijoille ja kertoisitko mist\u00e4 uusin kirjasi kertoo? <\/b><\/p>\n
Hei vaan! Ihanaa kun pyysit vierailemaan.
\nOlen oululainen kirjailija ja sanataideohjaaja. Minua kiinnostaa my\u00f6s taiteidenv\u00e4lisyys, ja olenkin ollut osana monitaiteellisia ty\u00f6ryhmi\u00e4, viimeksi vuonna 2019, kun Amelian luut -esitystaideteos ja installaatio valmistui. Se pohjautui romaanik\u00e4sikirjoitukseeni. Ty\u00f6skentelen my\u00f6s yhteis\u00f6taiteen kent\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n
Amelian luut kertoo lent\u00e4j\u00e4 Amelia Earhatin katoamisesta, tai tarkemmin ottaen siit\u00e4, mit\u00e4 sen j\u00e4lkeen tapahtui, ja kolmesta m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n tulevaisuuden henkil\u00f6st\u00e4, Puutarhurista, Kuvataiteilijasta ja Roudasta, jotka my\u00f6s ovat erilaisten katoamisten kanssa tekemisiss\u00e4. Nelj\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmaa menneest\u00e4 ja tulevasta limittyv\u00e4t ja muodostavat kokonaisuuden.<\/p>\n
Minulle tekij\u00e4n\u00e4, ja lukijanakin on kiinnostavinta ja t\u00e4rkeint\u00e4 se, miten<\/i> teos kertoo. Amelian luut on minulle ehk\u00e4 yritys piirt\u00e4\u00e4 katoamisen, poissaolon, yhteyden ja yhteydett\u00f6myyden teemoja heijasteleva kuva, tai prisma, kuten er\u00e4s lukija kirjasta tulkitsi.<\/p>\n
Miten t\u00e4m\u00e4 kirja sai alkunsa?<\/b><\/span><\/span><\/p>\n Ty\u00f6skentelin jokunen vuosi sitten taideryhm\u00e4n ohjaajana, ja teimme ryhm\u00e4n kanssa erilaisia kirjoitusharjoituksia. Niiden my\u00f6t\u00e4 syntyiv\u00e4t Kuvataiteilija, Puutarhuri ja Muuttaja-Routa. Samoihin aikoihin l\u00f6ysin uutisen, jossa kerrottiin Nikumaroron saarelta l\u00f6ytyneist\u00e4 ja sitttemmin kadonneista luista, joiden nykytutkimus arveli kuuluneen maailmanymp\u00e4ryslennollaan kadonneelle Earhartille. Mieless\u00e4ni alkoi el\u00e4\u00e4 kuva Ameliasta k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 hiekalla. Mietin, mit\u00e4 liikkuu maahan pakotetun lent\u00e4j\u00e4n mieless\u00e4 h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 viimeisin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4. Luonnoksia kirjoittaessani huomasin pian, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 nelj\u00e4 henkil\u00f6\u00e4 ja kaksi aikaa kuuluvat jollakin tavalla samaan tarinaan. <\/span><\/span><\/p>\n Kirjassasi on kaksi aikatasoa. Amelia Earhartin osuus vuodelta 1937 sek\u00e4 l\u00e4hitulevaisuuteen sijoittuva osuus, jossa lunta ei en\u00e4\u00e4 ole, merenpinta on noussut ja tulvat ovat arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4. Kumpi n\u00e4ist\u00e4 tarinalinjoista tuli sinulle ensimm\u00e4isen\u00e4 mieleen? Miten n\u00e4m\u00e4 kaksi tarinalinjaa yhdistyiv\u00e4t yhdeksi kokonaisuudeksi?<\/b><\/span><\/span><\/p>\n Vaikea sanoa kumpi tuli ensin, omassa mieless\u00e4ni n\u00e4m\u00e4 ovatkin syntyneet niin yht\u00e4 aikaa ett\u00e4 ne tuntuvat ilmestyneen tasavertaisina, ik\u00e4\u00e4n kuin kaksosina. Tarinalinjojen ja aikojen yhdistymisess\u00e4 t\u00e4ytyi toki tehd\u00e4 ajatusty\u00f6t\u00e4kin, vaikka erilaiset aikatasoja yhdist\u00e4v\u00e4t elementit syntyiv\u00e4t lopulta hyvin intuitiivisesti, toinen toisiaan kommentoiden ja kutsuen. <\/span><\/span><\/p>\n Kuinka helppoa tai vaikeaa t\u00e4m\u00e4n kirjan kirjoittaminen oli? <\/b><\/span><\/span><\/p>\n Uskon, ett\u00e4 romaanin, kuten mink\u00e4 tahansa taideteoksen tekeminen ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 on tekij\u00e4lleen vaikeaa ainakin jossain kohtaa prosessia. Amelian luiden kohdalla vaikein osuus ajoittui viimeisen vuoden ajalle. Alkuun minun oli todella helppo l\u00f6yt\u00e4\u00e4 henkil\u00f6iden ja maailman luokse, ja esitystaideteoksen my\u00f6t\u00e4 syntynyt varmuus siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 tulee my\u00f6s romaani, antoi ihanasti my\u00f6t\u00e4tuulta ensimm\u00e4isten versioiden valmiiksi tekemiseen.<\/span><\/span><\/p>\n Kun l\u00f6ysin k\u00e4sikirjoitukselle oikean kodin, sain kustannussopimuksen ja oli toden teolla alettava etsi\u00e4 k\u00e4sikirjoitukselle lopullisen teoksen muotoa ja rakennetta ja n\u00e4k\u00f6kulmahenkil\u00f6iden lopullista oikeaa \u00e4\u00e4nt\u00e4, alkoivat hankaluudet. Uin aika syviss\u00e4kin vesiss\u00e4, ja v\u00e4lill\u00e4 tuntui ett\u00e4 olen huijannut kaikkia, itse\u00e4nikin uskomaan t\u00e4h\u00e4n k\u00e4sikirjoitukseen, sill\u00e4 asetelma oli niin kummallinen. Jokin alusta asti prosessia kannatellut intuitio jaksoi kuitenkin sinnitell\u00e4 kaiken ep\u00e4varmuuden, vaikeiden hetkien ja umpikujien alla. Kustannustoimittajalla ja esilukijoilla on tietysti suuri rooli prosessin tukemisessa ja uskon valamisessa. Ilman heid\u00e4n kannustustaan Amelian luiden valmistuminen olisi ollut, ellei mahdotonta niin ainakin l\u00e4hes mahdotonta. Onneksi kirjailijan ei tarvitse tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4\u00e4n yksin!<\/span><\/span><\/p>\n Millaista taustatutkimusta jouduit tekem\u00e4\u00e4n kirjaasi varten? J\u00e4ik\u00f6 jokin tietty yksityiskohta erityisesti mieleen?<\/b><\/span><\/span><\/p>\n Olen aina ajatellut, etten ole taustatutkimuksen tekij\u00e4. Etten osaisi tehd\u00e4 romaania, jossa t\u00e4ytyisi hirve\u00e4sti tutkia jotain ennen kirjoittamista, ettei k\u00e4rsiv\u00e4llisyyteni tai kiinnostukseni vain riitt\u00e4isi. T\u00e4m\u00e4n prosessin kanssa tein tutkimusta samalla kun kirjoitin. Oivalsin, ettei ole mit\u00e4\u00e4n valmista kaavaa, jota kirjailijan on noudatettava, vaan jokainen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 teokselleen juuri sen teoksen vaatiman prosessin ja ty\u00f6tavat. Erityisesti mieleeni j\u00e4iv\u00e4t lumesta ja lumihiutaleista kirjoitetut, upeat kotimaiset ja ulkomaiset tietoteokset. Lumesta avautui aivan uusi, kiehtova maailma, ja se alkoi saada omassakin mieless\u00e4ni maagisia s\u00e4vyj\u00e4. Sekin oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Amelia kirjoitti runoja ja halusi julkaista tekstej\u00e4\u00e4n salanimell\u00e4. Kirjoittaminen oli Amelialle hieman sama kuin lent\u00e4minen \u2013 vapautta ja itsens\u00e4 ilmaisua. Se oli syk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4 l\u00f6yt\u00f6! <\/span><\/span><\/p>\n Amelian luut<\/b><\/i><\/span><\/span> -kirjassa leikitell\u00e4\u00e4n sivun asettelun kanssa esimerkiksi kohdissa, joissa luetellaan lumen eri nimityksi\u00e4. Oliko sinulle jo kirjoitusvaiheessa selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kohdat sommitellaan eri tavalla vai syntyik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 idea kustantamon puolelta?<\/b><\/span><\/span><\/p>\n Kyll\u00e4 se oli oma ajatukseni. N\u00e4ihin muutamiin kohtiin tuntui luontevalta asemoida teksti kuvalliseenkin muotoon sis\u00e4ll\u00f6n johdattelemana. <\/span><\/span><\/p>\n Kirjassa Amelia nime\u00e4\u00e4 saaren, jolle h\u00e4n haaksirikkoutuu, Amelian luiksi. Miten t\u00e4m\u00e4 nimitys valikoitui kirjan nimeksi? <\/b><\/span><\/span><\/p>\n En ole ihan varma miss\u00e4 vaiheessa nimi Amelian luut vakiintui k\u00e4sikirjoituksen ty\u00f6nimeksi, mutta muistelen, ett\u00e4 todella varhaisessa vaiheessa. Ennen esitystaideteoksen valmistumista joka tapauksessa. Minulle on tyypillist\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 teoksen nimi ennen kuin tekstimassaa on kovinkaan paljoa. Sattumalta ty\u00f6nimet ovat my\u00f6s p\u00e4\u00e4tyneet lopullisten teosten nimeksi, niin my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4. Amelian luut tuntui sopivan kuvaamaan sek\u00e4 konkreettisia kadonneita luita ja Amelian suhdetta lentokoneeseensa Electraan, mutta my\u00f6s symboloimaan tulevaisuuden henkil\u00f6iden suhdetta katoamiseen ja etsimiseen. <\/span><\/span><\/p>\n Kahden romaanin lis\u00e4ksi olet julkaissut my\u00f6s runo-valokuvateoksen <\/b><\/span><\/span>Sin\u00e4 kutsut minut <\/b><\/i><\/span><\/span>(2021) valokuvaaja Marcos Katzin kanssa. Millaista oli yhdist\u00e4\u00e4 kaksi eri taiteenlajia? Kumpi syntyi ensin, runot vai valokuvat? \u00a8<\/b><\/span><\/span><\/p>\n Olen todella mielell\u00e4ni mukana monitaiteellisissa ty\u00f6ryhmiss\u00e4, ja t\u00e4llainen runoa ja valokuvaa yhdist\u00e4v\u00e4 projekti oli mielenkiintoinen! Osa teoksemme runoista ja valokuvista oli my\u00f6s esill\u00e4 n\u00e4yttelyss\u00e4 Oulun taidemuseolla. Halusin kokeilla kuviin ja kuvien inspiroimana kirjoittamista, ja pari vuotta sitten kaipasin runojen pariin proosan kirjoittamisen j\u00e4lkeen, joten ehdotin Marcosille yhteisty\u00f6t\u00e4. Lopulta tekstini eiv\u00e4t niink\u00e4\u00e4n kommentoineet h\u00e4nen kuviaan, tai syntyneet suoraan kuvien pareiksi, vaan poimin kuvien tunnelmia ja molempia meit\u00e4 kiinnostavaa rakkaus-teemaa teksteihini. Molemmat muotoutuivat mielest\u00e4mme omanlaisiksi kokonaisuuksikseen, jotka kuitenkin ovat dialogissa toistensa kanssa. <\/span><\/span><\/p>\n Millainen kirjoittaja olet? Harrastatko juonikaavioita ja tarinan etuk\u00e4teissuunnittelua vai paljastuvatko kirjan tapahtumat sinulle vasta kirjoittaessa? <\/b><\/span><\/span><\/p>\n N\u00e4ist\u00e4 kahdesta vaihtoehdosta olen ehdottomasti tuo j\u00e4lkimm\u00e4inen. Yksi parhaita asioita kirjoittamisessa on yll\u00e4tty\u00e4 itsekin! Ajattelen, ett\u00e4 minulla voi olla toiveita tekstin suuntaan, mutta tekstin ja henkil\u00f6iden on l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 oma olemisen tapansa, kielens\u00e4 ja polkunsa kuitenkin. Toisaalta olisi kyll\u00e4 joskus hauskaa kokeilla t\u00e4ysin p\u00e4invastaista tekemisen tapaa; kirjoittaa hyvin etuk\u00e4teen rakennettu juonivetoinen, koukuttava tarina, jossa voisi olla vaikkapa jokin menetelm\u00e4llisen kirjoittamisen v\u00e4line. Sekin voisi tuoda mielenkiintoisia oivalluksia, kuten yleens\u00e4kin rajoitteet tai menetelm\u00e4llisyys kirjoittamiseen tuovat. <\/span><\/span><\/p>\n Suurimmalla osalla kirjoittajilla on hyvi\u00e4 ja huonoja kirjoittamisp\u00e4ivi\u00e4. Hyv\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kaikki sujuu ja kirjoittamisesta saa valtavasti energiaa, kun taas pahimpina p\u00e4ivin\u00e4 teksti takkuaa ja jokainen sana on ty\u00f6n takana. Millainen on oma suhtautumisesi kirjoittamiseen? Mist\u00e4 l\u00f6yd\u00e4t intoa jatkaa, silloin kun kirjoittaminen ei suju<\/b><\/span><\/span>? <\/span><\/span><\/p>\n Nykyisin kirjoittaminen on minulle ty\u00f6t\u00e4. Mutta on se my\u00f6s levon ja rentoutumisen ja itseni ilmaisun kanava. Kirjoitan p\u00e4iv\u00e4kirjaa sek\u00e4 muistikirjaan ett\u00e4 tietokoneelle, ja teen kirjoitusharjoituksia ja osallistun erilaisille kursseille ja ty\u00f6pajoihin niin sanotusti huvikseni. Niist\u00e4 saa uusia n\u00e4k\u00f6kulmia ja tekemisen tapoja! Usein olen uhkaillut itse\u00e4ni kirjoittamisen lopettamisella. Tai haaveillut siit\u00e4. Sitten totean, ett\u00e4 voin lopettaa jos tahdon. Kukaan ei pakota minua kirjoittamaan. Ja siit\u00e4 se sitten taas l\u00e4htee jossain vaiheessa. Kovin montaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 en pysty olemaan kirjoittamatta ihan mit\u00e4\u00e4n, kirjoitan sitten vaikka sit\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kirjaa tai ostoslistoja. Ja luen, tietysti. Silloin kun oma taiteellinen ty\u00f6 on seis, otan kirjan kirjahyllyst\u00e4ni ja luen. Se auttaa l\u00e4hes aina! My\u00f6s sen hyv\u00e4ksyminen, ett\u00e4 suvantovaiheet ja hiljaisuudet kuuluvat kirjoittamiseen ja ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 luovaan ty\u00f6h\u00f6n, auttaa. Hiljaisuudessa asiat kypsyv\u00e4t. <\/span><\/span><\/p>\n Millainen on ihannekirjoitusp\u00e4iv\u00e4si?<\/b><\/span><\/span><\/p>\n Saisin her\u00e4t\u00e4 hyvin nukutun y\u00f6n j\u00e4lkeen virke\u00e4n\u00e4 ja yksin jostain eri paikasta kuin kotoa, ehk\u00e4 residenssist\u00e4 tai sellaisena toimivasta tilasta. Ei tarvitsisi puhua kenellek\u00e4\u00e4n, saisin kirjoittaa ensin aamusivut ja juoda aamukahvia. Siirtyisin siit\u00e4 lukemaan jotain omaan tekstiini liittyv\u00e4\u00e4, jotain joka saisi kirjoittamisen liikkeelle. Kirjoittaisin pari tuntia keskittyneesti. Sitten k\u00e4visin k\u00e4velyll\u00e4 ja lounastaisin jotain jonkun toisen tekem\u00e4\u00e4, ravitsevaa ruokaa. Jatkaisin kirjoittamista tai editoimista viel\u00e4 pari tuntia. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa kuvaan voisi tulla muita ihmisi\u00e4, joiden kanssa voisin keskustella tulisesti jostain kiinnostavasta aiheesta ja kuunnella muita. Illalla p\u00e4\u00e4sisin viel\u00e4 saunaan ja uimaan luonnonvesiin. <\/span><\/span><\/p>\n Mit\u00e4 seuraavaksi kirjoittamisen saralta? Onko ty\u00f6n alla jo uusi k\u00e4sikirjoitus?<\/b><\/span><\/span><\/p>\n Olen kirjoittanut seuraavaa teostani viime syksyst\u00e4 saakka. Ensimm\u00e4inen versio on viel\u00e4 muotoutumassa, joten suojelen prosessia enk\u00e4 kerro viel\u00e4 julkisesti siit\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4, mutta tulossa on kuitenkin jotain lajienv\u00e4list\u00e4, minulle tekij\u00e4n\u00e4 uudenlaista. <\/span><\/span><\/p>\n Minna Mikkosen kotisivut: <\/b><\/span><\/span>https:\/\/minnamikkonen.com\/<\/span><\/span><\/a><\/p>\n Sarjan aikaisemmat haastattelut: <\/b><\/span><\/span>Kurkistus prosessiin<\/span><\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Minna Mikkonen on kirjailija ja sanataideohjaaja. H\u00e4nen esikoiskirjansa Kivenker\u00e4\u00e4j\u00e4t julkaistiin vuonna 2015 ja h\u00e4nen toinen romaaninsa Amelian luut kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2022. … <\/p>\n
\nOlin iloisesti yll\u00e4ttynyt, ett\u00e4 materiaalin paino lopulta auttoi my\u00f6s maailmanrakennuksessa ja henkil\u00f6ihin tutustumisessa. Tutkin eniten internetist\u00e4 l\u00f6ytyvi\u00e4 tietoja Amelia Earhartista, mutta luin my\u00f6s joitakin h\u00e4nest\u00e4 kirjoitettuja el\u00e4m\u00e4kertoja ja h\u00e4nen itsens\u00e4 kirjoittaman kirjan. Sekin tutkimus oli hyvin intuitiivista, poimin materiaalista itselleni s\u00e4ken\u00f6ivi\u00e4 kohtia ja tapahtumia, joita l\u00e4hdin enemm\u00e4n syvent\u00e4m\u00e4\u00e4n ja annoin niiden kasvaa kohti sit\u00e4, mink\u00e4 tunsin t\u00e4rke\u00e4ksi. Tulevaisuuteen liittyv\u00e4\u00e4 tutkimusta tein tietysti my\u00f6s, luin ilmastonmuutosta k\u00e4sittelevi\u00e4 teoksia ja tutkimuksia, erityisesti pohjoiseen Suomeen kohdistuvista ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Kuvataiteilijan veistosprosessiin liittyen haastattelin kuvataiteilijoita ja lumen kasvattamiseen liittyvi\u00e4 kehitelmi\u00e4 testasin kasvibiologiasta tiet\u00e4vill\u00e4 asiantuntijoilla, vaikka nek\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n mill\u00e4\u00e4n muotoa tieteellisesti aukottomia teorioita ole. <\/span><\/span><\/p>\n
\nOlen opetellut kirjoittamaan \u201cvain jotain\u201d, ik\u00e4\u00e4n kuin itseni ohi. Etten ota tekemist\u00e4 niin kamalan vakavasti. Sanon itselleni, ett\u00e4 min\u00e4h\u00e4n vain kokeilen. Kokeillessa ei tarvitse onnistua, kokeilu on leikki\u00e4 ja kokeillessa harhapolut ja huonot sanavalinnat eiv\u00e4t ole ep\u00e4onnistumisia vaan arvokkaita harjoituksia, sormien viritt\u00e4mist\u00e4 n\u00e4pp\u00e4imist\u00f6lle tai kielen viritt\u00e4mist\u00e4 uusille taajuuksille. <\/span><\/span><\/p>\n