Aika usein olen t\u00f6rm\u00e4nnyt kirjastoty\u00f6ss\u00e4 sellaiseen kommenttiin ett\u00e4, \u201dOih, kuinka ihanaa! Min\u00e4kin haluaisin ty\u00f6n, jossa saisi lukea ty\u00f6ajalla.\u201d<\/p>\n
Yleens\u00e4 olen vastannut n\u00e4ille ihmisille, ett\u00e4 niin min\u00e4kin!<\/p>\n
Ty\u00f6ajalla lukeminen on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n sitke\u00e4sti el\u00e4v\u00e4 myytti, josta ei kirjastomaailmassa p\u00e4\u00e4st\u00e4 varmaan koskaan eroon. Jos ty\u00f6teht\u00e4viin kuuluu kirjavinkkauksia, niin lukemista varten saa pit\u00e4\u00e4 et\u00e4p\u00e4ivi\u00e4, mutta ei yhdess\u00e4 tai kahdessa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 ehdi mitenk\u00e4\u00e4n lukea jokaisen luokka-asteen jokaista vinkattavaa kirjaa, eli enimm\u00e4kseen se ty\u00f6teht\u00e4viin lukeminen tapahtuu ihan omalla ajalla ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Mutta se mist\u00e4 kirjaston asiakkaat harvoin tiet\u00e4v\u00e4t, on millaisessa kirjap\u00f6hin\u00e4ss\u00e4 kirjastoty\u00f6ss\u00e4 saa velloa. Otetaanpas vaikkapa hyllytt\u00e4minen, eli palautettujen kirjojen pist\u00e4minen takaisin hyllyihin. Hyllytt\u00e4minen on kirjastojen p\u00e4ivitt\u00e4ist\u00e4 perusty\u00f6t\u00e4, joka valitettavasti ei ole kaikkien kirjastolaistenkaan silmiss\u00e4 erityisen arvostettua. Se n\u00e4hd\u00e4\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 vain pakollisena pahana ja ehk\u00e4 jopa ala-arvoisen ty\u00f6teht\u00e4v\u00e4n\u00e4, siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 hyllytt\u00e4minen on perusedellytys kirjastojen toiminnan kannalta. Jokainen v\u00e4\u00e4rin hyllytetty kirja, on yksi kirja lis\u00e4\u00e4, jota emme v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 en\u00e4\u00e4 koskaan l\u00f6yd\u00e4 kokoelman sy\u00f6vereist\u00e4. Hyllytt\u00e4minen voi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 urakkaty\u00f6lt\u00e4 ja joillekin se varmaan onkin sit\u00e4, mutta jos kirjat ovat se oma juttu, niin hyllytt\u00e4minen on yksi parhaista kirjap\u00f6hin\u00e4n l\u00e4hteist\u00e4.<\/p>\n
Hyllytt\u00e4misess\u00e4 ei ole aikarajaa ja sit\u00e4 saa tehd\u00e4 juuri niin hitaasti kuin on tarvetta. Siin\u00e4 saa selailla kirjoja, tutkailla niiden kuntoa ja poistella niit\u00e4, jotka ovat jo tulleet tiens\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Hyllytt\u00e4minen on eksymist\u00e4 takakansitekstien maailmaan, kirjal\u00f6yt\u00f6jen tekemist\u00e4 ja haaveilua kaikista niist\u00e4 kirjoista, joita haluaisi lukea, mutta tiet\u00e4\u00e4 ettei tule koskaan ehtim\u00e4\u00e4n. Hyllytt\u00e4minen on tirkistely\u00e4. Se on tutustumista kaikkiin niihin kirjoihin, joita asiakkaat lukevat bestsellereiden lis\u00e4ksi ja jos maailma olisi normaali, se olisi my\u00f6s kirjojen esillepanoa ja mielenkiintoisten kirjojen esillenostamista.<\/p>\n
Ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 kyll\u00e4, p\u00f6hin\u00e4ss\u00e4 syntyy my\u00f6s teksti\u00e4. Yksitt\u00e4isi\u00e4 lauseita tai virkkeit\u00e4. Joskus vain h\u00e4iv\u00e4hdyksi\u00e4 teksteist\u00e4, jotka viel\u00e4 etsiv\u00e4t muotoaan. T\u00e4ll\u00e4 viikolla minulla syntyi teksti\u00e4 juuri t\u00e4llaisessa p\u00f6hin\u00e4ss\u00e4. Se ei tapahtunut hyllytt\u00e4misen lomassa vaan hakulistaa tehdess\u00e4, kun haahuilin hyllyjen v\u00e4liss\u00e4 ja poimin k\u00e4rryyn asiakkaiden tekemi\u00e4 varauksia. En muista en\u00e4\u00e4 edes mik\u00e4 kirja oli kyseess\u00e4. Muistan vain, ett\u00e4 se oli jokin englanninkielinen pokkari, jonka poimin hyllyst\u00e4, luin takakannesta pari ensimm\u00e4ist\u00e4 rivi\u00e4 ja se riitti laukaisemaan jotain. Kaivoin sitten k\u00e4nnyk\u00e4n esille ja aukaisin s\u00e4hk\u00f6postin, ainoa muistiinpanov\u00e4line joka k\u00e4nnyk\u00e4ss\u00e4ni on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4, ja kirjoitin sanat yl\u00f6s. 46 sanaa. Sen verran syntyi sill\u00e4 hetkell\u00e4.<\/p>\n
Viime aikoina n\u00e4it\u00e4 sanoja on syntynyt v\u00e4h\u00e4n kaikenlaisissa paikoissa. T\u00f6iss\u00e4, ty\u00f6matkalla tai muuten vaan niin\u00e4 hetkin\u00e4, kun tavallaan miettii kirjoittamista, mutten kuitenkaan. Usein niit\u00e4 syntyy my\u00f6s \u00f6isin. Varsinkin ennen nukahtamassa.<\/p>\n
Kirjap\u00f6hin\u00e4ss\u00e4 vellomisen lis\u00e4ksi olen miettinyt t\u00e4ll\u00e4 viikolla paljon my\u00f6s n\u00e4it\u00e4<\/a> uutisia<\/a>.\u00a0 Kyseess\u00e4 on siis Amanda Gormanin runojen k\u00e4\u00e4nt\u00e4misest\u00e4 syntynyt kiista ja siit\u00e4, kuka on oikeutettu k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n kenenkin tekstej\u00e4. Mik\u00e4 tekee koko tilanteesta absurdin on se, ett\u00e4 Gorman oli itse halunnut Rijnevaldia runonsa hollanninkieliseksi k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4ksi. Mutta kun internet raivostuu, niin internet raivostuu ja siin\u00e4 on valitettavasti j\u00e4rki kaukana.<\/p>\n Kukaan ei varmaan kiist\u00e4, etteik\u00f6 taidemaailmassa vallitse ep\u00e4tasa-arvoa muiden kuin valkoisten tekij\u00f6iden suhteen, mutta v\u00e4\u00e4ryyden korjaaminen toisella v\u00e4\u00e4ryydell\u00e4 ei ole oikea tapa ratkaista nykyist\u00e4 vinoumaa. En usko, ett\u00e4 kukaan haluaa kuitenkaan p\u00e4\u00e4ty\u00e4 sellaiseen tilanteeseen, ett\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4jilt\u00e4, n\u00e4yttelij\u00f6ilt\u00e4 tai jopa kustannustoimittajilta aletaan pen\u00e4t\u00e4 etnist\u00e4 taustaa, seksuaalista suuntautumista tai uskonnollista vakaumusta, ennen kuin he saavat t\u00f6it\u00e4 osakseen.<\/p>\n