T\u00e4ll\u00e4 viikolla olen kirjoitellut aamusanoja. T\u00f6ihin paluu merkitsi uudenlaiseen rutiiniin tottumista ja koska en ole koskaan ollut iltakirjoittaja (en varsinkaan ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi), kirjoitusaika oli pakko l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jostain muualta. Ainakaan t\u00e4m\u00e4n ensimm\u00e4isen viikon j\u00e4lkeen her\u00e4tyksen aikaistaminen tunnilla ei ole tuntunut erityisen raskaalta. Ihan t\u00e4ytt\u00e4 kirjoitustuntia en t\u00e4ll\u00e4 siltik\u00e4\u00e4n saa, sill\u00e4 ensimm\u00e4iset 10 minuuttia kuluvat kissan ruokkimiseen ja aamuteen keittoon. Aamutee on kuulunut jo vuosia aamukirjoittamisen rutiiniin. Toisaalta teenkeitto ei ole tarpeellista, sill\u00e4 en koskaan ehdi juomaan teet\u00e4ni loppuun. Toisaalta se on taas elint\u00e4rke\u00e4\u00e4, koska se viestitt\u00e4\u00e4 minulle, ett\u00e4 nyt kirjoitetaan.<\/p>\n
Parasta kuluneen viikon aamukirjoittamisessa on ollut se, ett\u00e4 pitk\u00e4st\u00e4 aikaan kirjoittaminen on tuntunut hyv\u00e4lt\u00e4 ja joka kerta minua on harmittanut, kun on ollut pakko lopettaa. Viimeiset pari kuukautta kirjoittaminen ei ole todellakaan tuntunut hyv\u00e4lt\u00e4. V\u00e4liss\u00e4 on ollut ihan mukaviakin hetki\u00e4, mutta enimm\u00e4kseen se on tuntunut vastenmieliselt\u00e4. Loppuvuoden rutistuksen tavoitteena oli saada k\u00e4sikirjoitus mahdollisimman pitk\u00e4lle ennen kirjoitusvapaan loppumista. Kaikki tavoitteeni hioa jokainen luku t\u00e4ydelliseksi ennen seuraavaan siirtymist\u00e4, kariutui pois aika nopeasti ja vaihtui siihen, ett\u00e4 saisin vain kaiken kirjoitettua. T\u00e4m\u00e4 taas tarkoitti pakkokirjoittamista. Kirjoitin vaikka ei tuntunut silt\u00e4 (ja t\u00e4m\u00e4 oli suurin osa p\u00e4ivist\u00e4) ja hyv\u00e4ksyin sen, ett\u00e4 joskus parasta mihin pystyin, oli raakatekstin tasoinen roska.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n viikon aamut ovat kuluneet siis editoiden ja uudelleenkirjoittaen. Kirjoitusvauhti on luku viikossa. T\u00e4ll\u00e4 nopeudella en tule saavuttamaan toukokuun deadline\u00e4, mutta kaikki luvut eiv\u00e4t ole yht\u00e4 keskener\u00e4isi\u00e4 ja ty\u00f6l\u00e4it\u00e4. Osa vaatii vain pikaista uudelleenlukua, kun taas toiset rutkasti enemm\u00e4n t\u00f6it\u00e4. Luku viikossa vauhdin tarkoituksena on vain se, etten stressaa liikaa, kun jonkin luvun ty\u00f6st\u00e4minen viekin enemm\u00e4n aikaa.<\/p>\n
Ty\u00f6arki alkoi siis t\u00e4llaisissa merkeiss\u00e4. Viikonlopuksi ei ole nyt mit\u00e4\u00e4n kirjoitussuunnitelmia. T\u00e4n\u00e4\u00e4n tuntuu v\u00e4h\u00e4n silt\u00e4, ettei energia riit\u00e4 kuin asioiden hoitoon, mutta jospa vaikka huomenna.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
T\u00e4ll\u00e4 viikolla olen kirjoitellut aamusanoja. T\u00f6ihin paluu merkitsi uudenlaiseen rutiiniin tottumista ja koska en ole koskaan ollut iltakirjoittaja (en varsinkaan … <\/p>\n