Jos olette yht\u00e4\u00e4n seuranneet t\u00e4t\u00e4 blogia (tai sit\u00e4 vanhempaa) pidemm\u00e4n aikaan, niin olette ehk\u00e4 saattaneet huomata, ett\u00e4 pid\u00e4n podcasteista. L\u00f6ysin podcastit suurin piirtein samaan aikaan kun innostuin kirjoittamisesta. Ensimm\u00e4inen l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ni podcasti taisi olla You Should be Writing ja t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen taisin t\u00f6rm\u00e4t\u00e4 The Creative Penniin. Sen j\u00e4lkeen olen kuunnellut lukuisia muitakin. Joitakin olen kuunnellut vuosia, toiset taas ovat uusia tuttavuuksia. Testaan aina kaikki kirjoittamispodcastit, jotka l\u00f6yd\u00e4n, mutta kaikki ei tietenk\u00e4\u00e4n tunnu omalta.<\/p>\n
Suurin hy\u00f6ty podcasteissa on ollut se, ett\u00e4 olen saanut kuunnella puhetta kirjoittamisesta (aihe, johon en kyll\u00e4sty varmaan koskaan). Ainakin itselle kirjoittaminen oli pitk\u00e4\u00e4n asia, mist\u00e4 puhuin ainoastaan puolisolle ja perheelle ja julkisesti (eli siis nimimerkin takaa) vain blogin puolella.<\/p>\n
Ajattelin aluksi, ett\u00e4 olisin tehnyt n\u00e4ist\u00e4 opeista yhden pitk\u00e4n postauksen, mutta siit\u00e4 oli tulossa hirve\u00e4n pitk\u00e4 ja sekava, joten p\u00e4tk\u00e4sen n\u00e4m\u00e4 nyt osiin.<\/p>\n
Ehk\u00e4 suurin yksitt\u00e4inen asia, jonka olen oppinut kirjoittamisesta podcasteja kuunnellessa, on se, ettei ole yht\u00e4 oikeaa tapaa kirjoittaa kirjaa.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4nkin oivalluksen voi jakaa oikeasti kahteen osaan. Ensimm\u00e4inen n\u00e4ist\u00e4 on tietenkin se, ett\u00e4 jokaisella kirjoittajalla on omat prosessinsa. Toinen, ett\u00e4 jokaisen k\u00e4sikirjoituksen kirjoitusprosessi voi olla my\u00f6s erilainen.<\/p>\n
Varsinkin t\u00e4m\u00e4n kirjoittamisinnostuksen alussa kokeilin paljon erilaisia tapoja kirjoittaa. Luin valtavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n oppaita ja kokeilin kaikenlaisia tapoja suunnitella juonta. Joistakin opin jotain, toisista en mit\u00e4\u00e4n (lumihiutaletekniikka ei esim koskaan kolahtanut). Kokeilin jopa seikkailukirjoittamista, eli en suunnitellut mit\u00e4\u00e4n vaan l\u00e4hdin vaan kirjoittamaan. T\u00e4m\u00e4 seikkaileminen ei toiminut minulle ainakaan yht\u00e4\u00e4n. Tarvitsen suunnitelman, johon tukeutua. Tietenkin mik\u00e4\u00e4n suunnitelma ei ole t\u00e4ysin kiveen hakattu. Ainakin itse seikkailen todella paljon suunnitelman sis\u00e4ll\u00e4, mink\u00e4 takia joudun aika useinkin rukkaamaan niit\u00e4 uusiksi. Mutta, t\u00e4m\u00e4kin on osa omaa prosessia. Samoin kuin se, ett\u00e4 tarvitsen aina sen k\u00e4sin kirjoitetun raakatekstiversion pohjalle, ennen kuin voin alkaa ty\u00f6st\u00e4m\u00e4\u00e4n teksti\u00e4 koneella.<\/p>\n
Ennen Syv\u00e4n maan juuria<\/em>, kirjoitin kaksi valmista k\u00e4ss\u00e4ri\u00e4, muutamia puolikkaita ja joitain yrityksi\u00e4, jotka eiv\u00e4t selvinneet alkua pidemm\u00e4lle. Jokainen n\u00e4ist\u00e4 k\u00e4ss\u00e4reist\u00e4 on edennyt omalla tavalla. Kun l\u00e4hdin suunnittelemaan Kellotornin juonta niin jaoin ty\u00f6n kahteen osaan. K:n osuus ja L:n En muista en\u00e4\u00e4 millaista tapaa k\u00e4ytin K:n osuuden suunnittelussa, mutta jossain vaiheessa t\u00f6rm\u00e4sin Rachel Aaronin<\/a> tapaan suunnitella juonta. K\u00e4ytin t\u00e4t\u00e4 tapaa L:n osuuksissa ja pidin siit\u00e4 kovasti.<\/p>\n Sitten joskus, kun Projekti P:n ty\u00f6st\u00e4minen on ajankohtausta, niin haluaisin kokeilla Aaronin metodia siihenkin k\u00e4ss\u00e4riin. Harmi vaan, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 menee varmaan muutama vuosi, ennen kuin olen Projekti P:n kanssa niin pitk\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n En usko, ett\u00e4 tulen koskaan keksim\u00e4\u00e4n, miten kirjoitetaan kirja. Toisaalta mit\u00e4p\u00e4s se haittaa. N\u00e4iden erilaisten tapojen kokeileminen on hauskaa ja mielek\u00e4st\u00e4 ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 hyvin inspiroivaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Jos olette yht\u00e4\u00e4n seuranneet t\u00e4t\u00e4 blogia (tai sit\u00e4 vanhempaa) pidemm\u00e4n aikaan, niin olette ehk\u00e4 saattaneet huomata, ett\u00e4 pid\u00e4n podcasteista. L\u00f6ysin … <\/p>\n