Maanantaina kaivoin k\u00e4ss\u00e4rin vihdoin esille ja eilen sain editoitua sen sitten loppuun. Editointi edistyi hitaasti, koska luin teksti\u00e4 \u00e4\u00e4neen. Useampana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 lopetin editoimisen vain siit\u00e4 syyst\u00e4, etten jaksanut tuottaa \u00e4\u00e4nt\u00e4. On olemassa kuitenkin vain tietty m\u00e4\u00e4r\u00e4 sanoja, mit\u00e4 jaksaa p\u00e4iv\u00e4n aikana lausua. Hitaudella oli kuitenkin puolensa. Tekstiin keskittyi paremmin ja ajatteluaikaa oli enemm\u00e4n.<\/p>\n
Mit\u00e4 siis opin t\u00e4lt\u00e4 kierrokselta?<\/p>\n
K\u00e4ss\u00e4riss\u00e4 oli viel\u00e4 jonkin verran samoja ongelmia kuin mit\u00e4 minulla oli Syv\u00e4n maan juurien kanssa. Jotain olen n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti kuitenkin oppinut kustannustoimittajan kanssa ty\u00f6skentelemisest\u00e4, koska onnistuin sent\u00e4\u00e4n huomaamaan n\u00e4m\u00e4 ongelmat.<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n ajattelin pit\u00e4\u00e4 vapaata kaikesta Kellotorniin liittyv\u00e4st\u00e4. Kotit\u00f6iden ja siivousjuttujen lis\u00e4ksi haluaisin lukea loppuun keskener\u00e4isen kirjan, viimeistell\u00e4 pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sitten valmistuneen villatakin sek\u00e4 virtuaalikahvitella.<\/p>\n
Huomenna aloitan Kellotornin kanssa seuraavan editointikierroksen. Tarkoituksena olisi siirt\u00e4\u00e4 korjaukset paperilta Scriveneriin ja kirjoittaa kaikki ne puuttuvat kohtaukset ja luvut, joita ei ole viel\u00e4 kirjoitettu. Deadlineksi asetan 3.5. mik\u00e4 tarkoittaisi, ett\u00e4 minulla olisi t\u00e4h\u00e4n kolme kokonaista viikkoa aikaa. En tied\u00e4 yht\u00e4\u00e4n, onko se tarpeeksi vai liian v\u00e4h\u00e4n, koska n\u00e4it\u00e4 puuttuvia kohtauksia ja lukuja on viel\u00e4 aika reippaasti j\u00e4ljell\u00e4. Toisaalta en vaadi t\u00e4ydellisyytt\u00e4 n\u00e4ilt\u00e4 uusilta teksteilt\u00e4. minulle riitt\u00e4\u00e4 ihan sekin, ett\u00e4 saan kirjoitettua niiden raakatekstin sek\u00e4 yhden uudelleenkirjoituskierroksen.<\/p>\n
Muuta<\/strong><\/p>\n Kissa selvisi leikkauksestaan ja t\u00e4n\u00e4\u00e4n se saa vihdoin roikistella ilman suojapukua. En saanut ihan sit\u00e4 ihmeparanemista, jota ehk\u00e4 odotin leikkauksen tuovan. Kuluva viikko meni aika lailla kissan voinnin seuraamiseen ja sen stressaamiseen, mutta suunta on kuitenkin parempi: vatsa toimii, ruoka maistuu ja l\u00e4\u00e4kityksi\u00e4kin vedet\u00e4\u00e4n jo alas. Ihan ei voi viel\u00e4 huokaista helpotuksesta, koska eilen tuli v\u00e4h\u00e4n uusia oireita, mutta uskon\/toivon, ett\u00e4 se oli vain hetkellinen toimintah\u00e4iri\u00f6 eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n vakavaa. Onneksi meill\u00e4 on maailman ihanin el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4ri, jolle l\u00e4hettelen toipumisraportteja muutaman p\u00e4iv\u00e4n v\u00e4lein.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Maanantaina kaivoin k\u00e4ss\u00e4rin vihdoin esille ja eilen sain editoitua sen sitten loppuun. Editointi edistyi hitaasti, koska luin teksti\u00e4 \u00e4\u00e4neen. Useampana … <\/p>\n